”Ankanpoikasesta tuli joutsen”

Lampaanvillan kehräämisessä on monta tapaa ja ”koulukuntaa”. Minun tapani on täällä Puumalassa perintönä oppimani. Karstaan ja kehrään villan hikisenä.

Lampurin tai kesälampaita pitävän on tärkeä huomioda kerintäpaikan siisteys. Kerintä sään tulee olla kuiva samoin lampaan. Villasta kannattaa erottaa jo tässävaiheessa virtsanvärjäämät ja muut likaisimmat osat pois. Kehrääjän kannalta myös kerinnässä syntyvää korjausjälkeä soisi olevan mahdollisimman vähän. Korjausjälkeä syntyy kun keritsiä leikkaa ensin pidemmän villan ja huomaa karvan jääneen pitkäksi ja leikkaa saman kohdan uudelleen. Tällainen karva ei sitoudu kunnolla ja sen voisi suoraan jo heittää poiskin. Tai käyttää huovutukseen.

Emmin lampaiden, kainuunruskeiden villa on ollut tähän astisen kehrääjän ”urani” parasta ja pehmeintä lampaanvillaa. Sen kauniit sävyt veivät minut kerrassaan mukanaan. Emmi ei ole syyttä ylpeä tytöistään!!

Kehrääjänä näen villasta ja karvasta paljon. Tätä ei kannata pelätä, jos mietit kehräisinkö sinulle. Käännän sen itse vahvuudeksi ja tietotaidoksi. Tällöin osaan tuntea käsissäni ja miettiä mielessäni mihin tämän villan ominaisuudet riittävät.

Pesemätön Emmin lampaiden lanka
Dirty yarn

Emmin lampaiden villan ominaisuut ovat erinomaiset. Siksi halusin tehdä langasta tälläkertaa ohutta 1-säikeistäkin lankaa. Tällaisen langan kehrääminen ei onnistu kaikista.. Karvalla täytyy olla tietty sitko ja tietty pehmeys. Pehmeyden vuoksi toki täytyy miettiä mihin tällaista lankaa voi käyttää. Noh tästä aiheesta näette kirjoituksen myöhemmin. Kunhan ajatus kypsyy ja oikea malli löytyy.

Kuvia Emmin lampaista löydätte luontokuvaaja Mauri Leivon blogista maurileivo.fi/utuvillan-uuhet-muotokuvia/


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

one × 4 =