Villitarhan Aarian ensimmäisen kerinnän villa on valintani. Aaria ja hänen villansa ovat minulle entuudestaan tuttuja. Villitarhan Aaria on kirjava, pääsääntöisesti eri harmaan sävyjä villassaan kantava alpakka. Aarian harmaat sävyt ovat niin kauniit että langasta tulisi upea ja kiilto tulisi olemaan huikea.
Kuvaaja Villitarha
Villitarha on Loviisassa toimiva alpakkatila. Aaria on yksi tilan kuudesta alpakasta. Villitarhalla arvostetaan eettisyyttä sekä ekologisia valintoja. Alpakat ovat lemmikkejä, joita hoidetaan hyvin ja yksilöllisesti. Villitarhan alpakoita pääsevät katsomaan myös liikuntarajoitteiset ihmiset. Villitarhalla on hyvät tilat ja puitteet järjestää pieniä, noin 10 henkilön kursseja, tyhy-päiviä tai muita tilaisuuksia. Villitarhan henki on mukaansatempaava ja tunnelmallinen. Sinne on aina mukava palata järjestämään uusia kursseja.
Halusin valita Aarian villan kehräyshaasteen kuiduksi sillä siitä on mahdollista tehdä hyvin ohutta lankaa. Tehtävän antoon kuului kertoa mikä on oma ohuen langan ennätys. Ohuin lanka jonka olen tehnyt, on Lassi mohairvuoheni kilinvillasta kehrätty 940metriä/ 40 grammaa 1-säikeisenä. Vastaavan langan tekemiseen (Haasteessa pyydettään vänhintään 100g määrää) minulla ei ollut maaliskuussa aikaa.
Alpakanvilla jota käytin, on raakavillaa. Kerinnän jälkeen villat on jaettu I- ja II- luokan villoihin. Nyt erottelin villat vielä tarkemmin. 1-luokan villat jaoin 6:n eri laatuiseen osioon ja pyrin käyttämään vain yhdenlaista kuitua. Puhdistin samalla suurimmat roskat pois. Kehräsin villat likaisena enkä karstannut kuitua missään vaiheessa. Kuivana kehrätessä kuidusta irtoaa parhaiten roskat sekä lyhyet villat ja jälki on tasaisinta. Kehrätessä roskia joutuu vielä nyppimään pois ja osa putoaa lattialle samalla kun kuitua käsittelee.
Haasteessa pyydettiin tekemään ennätys ohutta 2-säikeistä lankaa pitsineuleisiin. Otin kuitenkin omaksi lähtökohdakseni Miirman toivoman langan vaikkakin hän sai tehdä lopullisen päätöksen mallista. Minusta oli tärkeää, että lanka on aika tiiviskierteistä ja tasaista alusta loppuun sekä pehmeää. Tiivis kierre ja pehmeys ovat usein vaikea yhdistelmä. Mutta mielestäni onnistuin. Minä lähdin kokeilemaan tämän villan rajoja. Mielestäni jokaisella kuidulla on tietyt ominaisuudet ja rajat. Niiden puitteissa täytyy heti ensimmäisestä senttimetristä lähtien päättää minkälaista lankaa tekee koko määrän. Pitsineulehuivi langan täytyy olla tasaista. Jokainen roska ja pieni takku tulisi näkymään valmiissa työssä. Toki ne kertovat käsityönä tehdystä langasta, mutta ne eivät ole kauniita ohuesta langasta tehdyssä huivissa. Lisäksi takkuihin ja epätasaisessa kierteessä on vaara, ettei lanka kestä.
1-säikeisessä langassa oli pääsääntöisesti 5-10 karvaa. Työ on tehtävä hitaasti ja vaatii keskittymistä. Vaikeimmat kohdat olivat tauon jälkeen uudelleen kehräämisen aloittaminen sekä langan jatkaminen langan katkettua. Tiesin ennestään, että kertaaminen on myös tehtävä huolellisesti ja hitaasti. Lanka on ohutta ja jos se jää kerratessa kiinni, se menee helposti poikki. Tosin, koska tähän 1-säikeinen lankaan oli tietoisesti kehrätty aika paljon kierrettä, katkeamisen vaara oli aika pieni. Lisäki Aarian kuitu itsessään kestää hyvin vetämistä. Kehräämiseen meni aikaa 32 tuntia ja kertaamiseen 5 tuntia. Lankaa tuli 117 grammaa ja 921 metriä.
2-SÄIKEINEN AARIA LANKA TYÖN ALLA
Minun tehtäväksi jäi jalostaa tuo seittimäisen ohut, upean värinen ja hyvän kiillon omaava lanka joksikin. Tehtävä oli todella mieluinen ja hetken lankaa katseltuani tiesin, mitä siitä tulee. Valitisin aika yksinkertaisen, mutta näyttävän pitsineulemallin, joka tulisi testaamaan langan rajoja. Yhteenneulotut silmukat ( 4s yhteen) vaatii langalta hyvää vetolujuutta. Olin todella yllättynyt langan kestävyydestä. Vyyhdiltä kerälle kerittäessä lanka katkesi 2 kertaa. Molemmilla kerroilla kyse oli omasta virheestäni eli lanka jäi jumiin vyyhdinpuun väliin ja epähuomiossa nykäisin lankaa aivan liian kovin ottein. Neulottaessa lanka käyttäytyi esimerkillisesti! Myöskään takaperin neulominen eli purkaminen ei tuottanut ongelmia. Ihanan pehmeää, hyvin puikoilla käyttäytyvää ja kauniisti asettuvaa lankaa on aina ilo neuloa. Tämän langan kohdalla iloa lisäsi vielä langan upea väri ja kaunis kiilto. Sanskille siis kymmenen pistettä ja punainen ämpäri tästä langasta! Aarialle ja Villitarhan väelle isot kiitokset upeasta kuidusta <3
Olen neulonut useista Villitarhan alpakoista peräsin olevia lankoja ja voin sanoa, että niissä on eroja. Ei pelkästään värissä, vaan myös kiillossa, pehmeydessä ja liukkaudessa. Käsinkehrätyissä langoissa jokaisen villantuottajan yksilölliset erot tulevat selvästi näkyviin ja tämä onkin yksi niistä syistä, miksi rakastan käsinkehrättyjä lankoja! Jos olet neulonut vain teollista, konekehrättyä alpakkaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan käsinkehrättyä. Joiltakin osin käsinkehrätyn langan neulominen on haastavampaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Ja lopputuloksena on eläväpintainen ja varmasti uniikki luomus. Neulomisen iloa <3 Miirma
Kehruuosastolle iso hatunnosto! Mie olen niin kateellinen tuosta lankamäärästä, joka syntyi – ja miten ihmeessä 40g mohairkuitua taipuu melkein kilometriksi? On nimittäin superohutta!
Alpakkalanka näyttää todella hyvältä pitsineuleessa ja varmasti on ollut mukava neuloa – jälki ainakin näyttää siltä 😉
Itse olen ihan höpelönä alpakanvillaan, jota olen hankkinut sitä lähimmältä alpakkatilalta Sirpucan alpakoilta. Näissä todellakin on jättimäisiä eroja eri alpakoiden välillä (ja varmaan myöskin kerintöjen), mahtava kuitu – joskin välillä pirun työläs roskaisuudesta johtuen.
Äärettömän mukavaa lukea myös villasta välillä, tätä tietoa on suomeksi todella vähän. Varsinkin raakavillan käsittelystä, lajittelusta… Mukava nähdä, että tähän panostetaan, vaikka työn määrä on jotain muuta kuin valmistopseissa!
Kiitos. Tekstisi lämmittää erityisesti, koska olet itsekin taitava kehrääjä. Super ohut 1-säikeinen mohair ei ollut käyttökelvollista tuollaisena. Se täytyy kerrata enkä ole vielä tehnyt sille kaveria. Tuo projekti odottaa innostusta ja aikaa. Nimittäin 10 grammaa ja 10 tuntia ei ole ihan pikku juttu. Mun lankaholismi on aika vakavalla tasolla 😉 Haave olis lanka jonka tekemisestä olen vasta vain lukenut. Se kehrätään ilmeisesti ohuen kuidun päälle. Tunteja tarvitaan luetun mukaan 195 ja neulottu huivi mahtuu munan sisään. Kooltaan puhutaan hartiahuivista. Taidan lähteä kampaamaan vuohta 😉 Tätä projektia varten taitoa kehittäessä tuli kokeiltua tuota kuitua ja metrejä.
Mulla on ilo ja kunnia perehtyä alpakoiden villan työstämiseen ruokinnasta ja kerinnästä asti. Minusta käsinkehräämisen paras puoli on se kun tuntee ”tuotantoeläimen” ja saa valita työhön sopivimman kuidun langastakin tulee jotakin erityistä. On totta, että laaduissa on valtavasti eroja. Eri kohdassa eläintä on hyvin monenlaista villaa. Siksi kuitunäyte laboratorioonkin kuuluisi ottaa aina tietystä kohdasta ja tietyllä tavalla. Otan vinkistä vaarin…. ilmeisesti raakavillan käytön vinkkejä saisi olla enemmän luettavissa. Minulle raakavilla on se oikea villa. Tässä vuosien myötä haen haastetta nimenomaan käsittelemättömän villan työstämisestä tuotteeksi. Olen nimittäin huomannut, kuinka tärkeää olisi nähdä kuidun ominaisuudet ja ”käytös” eläimen päällä. Se antaa arvokasta tietoa myös lopputuotteen pesusta ja käytöstä.