Tuttu sanonta:” Suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Tämä pätee todennäköisesti edelleen muidenkin käsintehtyjen tuotteiden kohdalla. Jokaista käsintehtyä tuotetta verrataan halvan työvoiman maassa tehtyyn, ehkä vastaavaan tuotteeseen, tai koneella tehtyyn tuotteeseen. Usein kuulen sanottavan:” kuinka käsityö voi maksaa noin paljon?” Me usein ostamme halpaa, mutta puheissamme kritisoimme halpatuonti tuotteita, koska tiedämme, ettei työntekijöillä ole välttämättä hyvät oltavat. Ei käsityöläisen leipä ole ikinä leveä.
Käsinkehräämisen suosio on nousussa. Se on erittäin iloinen asia. Näen siinä paljon hyviä asioita. Mutta samalla myös oman työni arvostus ei ole noussut. Näen lankoja, jotka on käsinkehrätty, mutta maksavat vain esim. 10€ enemmän kilolta kuin konekehrätty lanka. Mielestäni käsinkehrätyn langan teettämisestä maksettava palkka ei ikinä tulisi olla halvempaa kuin mikään muukaan palkkatyö. Usein jo koulussa ( jalometalli töiden parissa) tehtävän antoon kuului laskea työllen hinta. Tuntipalkan sai määrätä itse, mutta huomioon piti ottaa verot ja sivukulut.
Käsinkehrääminen on erittäin hidasta. Taidon oppimiseen menee usein paljon aikaa. Hyväksi kehrääjäksi ei tulla viikossa, kuukaudessa eikä vuodessakaan.
Käsityöalan yrittäjällä on aivan samat lakisääteiset maksut kuin rakennusalalla tai kampaamoissa. Pakollisten maksujen suuruuteen voi hieman vaikuttaa, mutta se vaikuttaa esim. tulevan eläkkeen suuruuteen. Jos kehrään pitkän päivän, joka tarkoittaa 7 tuntia, lopputulos on usein n.150-200 grammaa lankaa. Asiakas ei koskaan maksa kahvitunnista tai muustakaan kuin kehräämisestä. Toki lankaa voi joku tehdä halvalla tai vaikka nopeasti, mutta tavoittelen aina laatua ja raaka-aineeseen nähden parasta mitä pytystyn tekemään. Kehrääminen ei koskaan ole yksi oikoinen asia, mutta sen olen oppinut: kokemus on paras neuvoja.
Jos olisin yrittäjä rakennusalalla, tuntiveloitukseni saattaisi hyvinkin olla n.50€ tunnilta. Tällöin päiväpalkkani, josta maksan verot, YEL-maksut ja muut kulut, olisi n.350€. Jos hinnoittelun tekemäni 200g lankaa samalla periaatteella, hinnaksi tulee n.175€/100g. Taitaisi jäädä haaveeksi langan myyminen. Jos hinnoittelen työni kaupanalan palkkojen mukaan, esim. 20€/tunti, josta maksan jälleen kaikki sivukulut (20×7= 140€). Tällöin 100grammaa lankaa maksaisi n.70€. (Muistathan, että oma palkkasi ei ole se, mitä työnantajasi työstäsi kokonaisuudessa maksaa). Jos taas lasken kehrääjän tuntipalkkani sen mukaan, mitä usein näen langan maksavan, eli 90€/kg. Kilon kehräämiseen minulla menee keskimäärin 5 päivää. Tällöin päiväpalkkani olisi huimat 18€ (90€ :5). Tämä 18€ kun jaetaan 7:llä työtunnilla, tulokseksi saadaan 2,57€/h, josta maksaisin yrittäjälle kuuluvan 24% alv eli 0,50€, (jää 2,07€). Tästä maksan YEL-maksut, kirjanpitäjän kulut yms kulut + ruoka, sähkö, puhelin ja muut elämiseen vaadittavat kulut. Eipä taitaisi minulle jäädä tuosta muuta käteen, kun pelkkä tekemisen ilo…
Kun siirrytään todella ohuisiin, erityistä taitoa ja aikaa vaativiin lankoihin, tuntipalkkani vain laskee. Jos pystyn kehräämään päivässä 40 grammaa hyvin ohutta lankaa, se on jo paljon. Pystyn kehräämään ja kertaamaan 100g hyvin ohutta lankaa kolmessa päivässä. 1kilon kehräämiseen tarvitaan siis n.25 työpäivää. Jos hinta olisi 100€/kilo eli 10€/100g niin päiväpalkkani olisi 4€ (100€: 25=4€). Päivässä on edelleen 7 työtuntia. Tuntipalkkani olisi tällöin 0,57€. Siitä vielä pois verot yms. Ei taitaisi jäädä enää edes sitä tekemisen iloa?!?
On erittäin tervettä miettiä, mikä kannattaa ja mikä ei?! Miten hinnoittelee työnsä ja tuotteenssa?! Markkinat määräävät osaltaan, mitä voi tehdä ja mitä ei. Aina se ei ole taidosta tai halusta kiinni. Mutta oman ja toisen käsityöläisen työn arvostaminen pitäisi näkyä jokaisen käsityötä myyvään kanssasisaren ja -veljen hinnoissa.
Kuulen liian usein myös:” Mitä?? Siis tarvitseeko käsitöistäkin maksaa ALV?” Kyllä tarvitsee ja se on todellakin 24%!! Jos ostan villaa lampurilta, hänen alv on 24 %. Kun teen sen langaksi, minun alv on 24%, joka on sama kuin kaupassa myytävillä langoilla tai vaatteilla. Vertailun vuoksi: esim.taiteilijoiden ja kirjojen alv on 10%.
Mutta miksi sitten kehrään käsin? Käsinkehräämällä lankoihin voi saada sellaista tekstuuria, sellaisen ilmeen, jota konekehrätyssä langassa ei voi saada. Eivätkä kaupan langat tuo uniikkia lopputulosta. Oman taitonsa kehittämiseen voi jäädä ”koukkuun” tämän lankojen ilon voi mahdollistaa muillekin. Lankoja voi tehdä pieniäkin määriä. Langan eettisyydestä voit olla varma. Oman lemmikin villojen/karvojen kehruuttaminen on tullut yhä tunnetummaksi. Ainakin minä voin taata, että saat oman lemmikkisi langat omanaan takaisin, ei yhteiskehräyksen jälkeen kehrättyinä. En ala arvelemaan millä perusteilla kukin valitsee missä lankansa teettää. Mutta kannattaa muistaa, että yrittäjää sitoo myös kuluttajasuojalaki.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
puikkomaisteri.com/2013/11/08/mika-langassa-maksaa/
yle.fi/uutiset/neuloitko_villasukat_myyntiin_verottaja_voi_puuttua_toimintaasi/7507543
karkelonkutomo.wordpress.com/2014/10/07/arvostakaa-villasukkianne/
susannantyohuone.blogspot.fi/2012/06/hinnoista-ja-harmaasta-taloudesta.html
pellavasydanjamervi.blogspot.fi/2012/06/paljon-puhetta-hinnoittelusta.html
Hieno kirjoitus. Itse joskus harkitsin jos olisi alkanut kehrätä myyntiin mutta totesin juuri saman mistä kirjoitit. Laskelmat mukaan lukien. Tsemppiä ja jaksamista työpäiviin!
Kiitos Sari! Halusin kirjoittaa tekstin, jotta työ määrä langan takana tulisi enemmän tietoon. Harva, oikeastaan vain kehrääjät tietävät minkälainen työ on kyseessä. Toivon, että olisi ehkä jokupäivä mahdollisuus saada käsitöistä niille kuuluva hinta. Käsinkehrääminen ja ne langat ovat niin erilaisia kuin teolliset langat, että se tuo suuren palkinnon. Ei niinkään rahassa vaan muuten. Tsemppiä sinullekin kehräämisen saralla.