Mitä on mohair?

Mohair kuituun törmäämme usein vaatteissa tai langoissa. Usein tekstiilikuiduista kertovissa kirjoissakin kerrotaan ominaisuudet ja pesuohjeet mohairille joka on kemiallisesti pesty. Mutta se miltä raakakuitu tuntuu tai miten se käyttäytyy on aivan eri asia. Mohairin kohdalla se ero on huomattavasti merkityksellisempi kun lampaanvillan tai alpakan kohdalla. Jokainen eri kuitu on hyvän kehrääjän kuitenkin opittava pesemään ja käsittelemään. Tässä lajissa voi haastaa itseään loputtomiin. Lankavyyhdissä tai vaatteissa olevaa ohjeita tulee noudattaa, mutta näin vuohien omistajan kannalta tekstiiliopin kirjoista ei ole ollut hyötyä. Se kuitu, mohair mitä näen angoravuohieni kasvattavan onkin ihan erilaista mitä teollisuus käyttää. Se mitä näen ja tunnen ei ole muovisen oloinen kuitu. Kuitu on pitkää ja ilmavaa. Harvoin sähköistä tai huopuvaa.  Joten ajattelin kirjoittaa tekstin  tästä näkökulmasta. En myöskään kerro nyt tästä herkästä vuohilajista eläimenä.

Helmi, ensimmäinen täällä syntynyt kuttu.

Historiaa

Ei ole nykyisyyttä ilman historiaa! Siksi kerron teillekin mohairin historiasta. Kerron usein historiaa eri aiheista myös kehräyskursseillani, jotenka tämä on minulle luontevaa. Olen itse lukenut angoravuohien historiaa lähinnä ymmärtääkseni tätä rotua ja olosuhteita.

Rodun kanta-alueeksi katsotaan olevan Turkki. Mukhayyar on etymologinen tausta mohairille. Sana tulee Arabian kielestä ja tarkoittaa ”valinta” tai valita”. Angoravuohia on kutsuttu myös mohairvuoheksi. Mutta rodun nimenä on päätetty käyttää nimeä angoravuohi. Vuohi on aikoinaan elänyt Anatolian alueella jossa sijaitsee Turkin pääkaupunki Angora eli Ankara. Turkissa on kirjattu näitä vuohia olleen jo 1500-luvulla. Joissakin lähteissä on viitattu rodun alkuperän olevan kuitenkin himalajalla. Mutta itse suosittelen puhuttavan lähtökohdista jotka juontavat juuret Angoraan.

Rodulla on moninaiset vaiheet.Turkin Sultaani antoi viedä 1849 ensimmäiset yksilöt Yhdysvaltoihin kiitoksena puuvilla huutokaupan parantamisesta. Mutta seuraava Sulttaani kielsi rodun maasta viennin kuoleman uhalla. Rodun jalostuksesta ja vaiheista on kirjoitettu monta kirjaa. Kirjoista jotka sisältävät miesten kuvia ja vuosilukuja ei ole nyt iloa kenellekkään. Ehkä merkitykselisintä on tietää juurien ulottuvan satojen vuosien taakse. Sillä on tramaattisiakin vaiheita ennen nykyisyyttä. Vuosiluvun milloin ja miksi angoravuohia saatiin viedä Yhdysvaltoihin mainitsin koska tälloin alkoi varsinaisesti rodun määrätietoinen jalostaminen. Yhtenä linjana rodussa puhutaankin Texas-linjasta/rodusta. Muut linjat ovat aasialainen ( Anatolia kuuluu vähä-aasiaan) sekä Etelä-Afrikkalinen.

Kartanot kirjassa kerrotaan 1800-luvun lopulla suomeen tuoduista muutamasta mohairvuohi yksilöstä. Tämä kanta ei jäänyt maahamme. En tiedä kaikkia vaiheita. Ehkä tuonti yrityksiä on ollut tämänkin jälkeen. Mutta vuoden 2008 jälkeen tiedossani on neljä tuonti kertaa. Kaksi tuontia Ruotsista, yksi Tanskasta ja yksi Norjasta. Joten rodun historia Suomessa on hyvin nuorta. Minulle ensimmäiset vuoheni Birgitta ( tuotu ruotsista 2008) Ja Lassi tulivat vuonna 2013. Sittemmin olen tuonut eri sukua suomeen syksyllä 2017. Luonani on syntynyt puhdasrotuisia angoravuohia nyt kuusi. Joten uskon nyt rodun juurtuvan suomeenkin hiljalleen.

Mohair kuitu:

Kuitu on mikroskoopissa tarkasteltuna sileä. Koska pinta on sileä se ei kutistu. Mohairilla on muitakin eritys ominaisuuksia. Se sopii hyvin kodin tekstiileihin ja huonekaluihin sillä se  syttyy huonosti eikä pala helposti. Kuitu on myös antiallergeeninen. Se ei myöskään homehdu helposti. Kuitu on ilmavaa ja siksi se on kuumalla viileä sekä kylmällä lämmin. Vuosisatoja aikuisen vuohen kuitua on käytetty mattojen ja muiden käyttötekstiilien raaka-aineena erinomaisen kulutuksen kestävyytensä vuoksi.

Kid mohair el kilin mohair on hienointa. Kilin kuitua saadaan vain kahdesta tai kolmesta ensimmäisestä kerinnästä. Geenit, ikä ja sukupuoli vaikuttaa kuidun laatuun sekä ruokailu ja olosuhteet muutenkin. Mitä kiharampi mohair on sitä hienompaa se on. Tosin tuo on yleistys. Angoravuohi saattaa näyttää likaantuvan tai harmaantuvan helposti tämä johtuu siitä, että mohairin kuidun peittää vaha. Vahan vuoksi kuituun tarttuu helposti talvella roskia. Kililä vaha tuntuu erilaiselta kun aikuisella vuohella. Vaha on haastava pestä. Pesutekniikka vaatii harjoittelua. Siksi teollisuus on päätynyt käyttämään kemiallista pesua. Oma kokemukseni on:” jokainen mohair laatu on pestävä hieman eri lailla.” Ja käteni on jo alkanut oppimaan tunnistamaan eri kuitu laadut ja pesun vaatimukset. Mutta en ole valmis sanomaan pesemisestä juurikaan muuta. Pesu on moni vaiheinen ja vaatii paljon vettä. Vesi tulee minulla omasta kaivostani eikä se ole kloorattua. Pesuaineena olen päätynyt käyttämään biohajoavaa pesuainetta. Oma taustani ammatti kehrääjänä on auttanut myös ymmärtämään ja käsittelemään mohair-kuitua ja tätä kautta niin eläimen ruokintaa kuin olosuhteitakin. Tässä on syy miksi mieluusti myyn vain pestyä kuitua tai pestyä lankaa. Olen myös tarkka siitä mitä myyn ulos. Vaha kuidussa on vaikein poistaa kehräyksen jälkeen. Jopa mahdotonta. Hyvin pesty kuitu ei tunnu tahmaiselta.

Usein mohairia suositellaan kehrättävän toisen kuidun kanssa. On helpompaa saada sileä kuitu tarttumaan kiinni kun sillä on villa kaverinaan. Pelkästä mohairista tulee helposti kova lanka jos kehrääjä kehrää 1-3-säikeistä ”peruslankaa”. Mohairilla voidaan myös parantaa muiden kuitujen ominaisuuksia. Lisätä lankojen kulutuksen kestoa, siliävyyttä ,palonsuojaa…

Tunnetuinta mohair lienee Buklee-langoissa. Tähän tekniikkaan täytyy osata valita jälleen oikean ikäisen vuohen mohair. Buklee-langoissa  mohair on kiitollinen, koska oikein valittuna se jää luonnostaan muodostamaan lenkkejä. Näitä ominaisuuksia on kiitollista ja hyödyllistä käyttää myös apuna taide-lankojen kehräämisessä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan pitkää mohairia jos olet varsinkin kokenut kehrääjä. Monesti kuidun pituus ja ominaisuudet ovat tekijä jotka auttavat onnistumaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin muihinkin lankoihin.

Ja en innostu kertomaan liian hankalasti ymmärrettäviä asioita tai asioita joita itsekin vielä opiskelen, en jatka mohairin käytöstä tämän enempää. Totean vain, että tilalta ostettu kuitu on kokemukseni mukaan aivan erilaista kun kuitukaupasta ostettu. Tilalta suoraan ostaessa voit myös usein varmistua eläinten kohtelusta ja hyvinvoinnista. Minun vuohieni kuitu on yleensä noin 15cm pitkää kun kerin vuoheni. Kerin vuohet kahdesti vuodessa.  Mietin jalostusta, olosuhteita ja ruokintaa tarkasti. Käytän tässä apuna kuitulaboratoriotakin. Jalostuksesta ei voi puhua sanan varsinaisessa merkityksessä kannan olevan näin pieni, mutta olen jo nyt huomannut merkitykselisiä asioita pienessä populaatiossani. Mohair on minulle kiehtova kuitu, ehkä kehräys urani kiehtovin kuitu.  Vuohien pito on haastavaa meidän oloshteissamme eikä haastetta vähennä rodun herkkys, mutta toisaalta uskon ja luotan tulevaan.

 

Vihavalahden Jalo 10 viikon iässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

three × four =