Mohairin viemää

Koko mohair-tuotteen matka alkaa täällä syntymästä. Tai oikeastaan astutuksesta, mutta nopeutetaan tuota koska se on blogissa mahdollista. Kuttu kantaa kiliä viisi kuukautta. Synnytyksen lähentyesä jännitys pörrää mahassani…. meneekö kaikki hyvin? Kumpi syntyy kuttu vai pukki? Saako ternimaidon? Miten emä….. Se ääni kun pieni sanoo kimeähköllä äänellään bää ja äiti hököttää ja nuolee vastasyntyneen….. kaunis ja ihmeellinen on tuo ensimmäinen tunti. Eikä jännitys elokuva  pysähdy tuntiin. Kili nousee jaloilleen ja löydetään maito. Meneekö emällä kaikki kuten pitää…. Todellisuudessa joskus tarvitaan ihmisenkin apua, joten jännitys elokuvassa katselijakin saattaa päästä työhön.

Mohairvuohi kaksoset 21.4.2015 Helmi ja Sulo.

Samoja askeleita se on ollut tilan mohair-lankojenkin matka. Ensin täytyy oppia hoitamaan eläimet, kerin vuohet itse, pesen mohairin ja käsittelen sen itse kehräyskuntoon. Onneksi niin eläinten pidossa kun tuotteistamisessakin minulla on ammattini kautta käsitys mitä on hyvä kehräys kuitu. Kehrääminen ei ole toki vaade, mutta oman matkani olen tehnyt liki ilman mentoria. Ei minullakaan ollut käsitystä ensimmäisten vuohieni tullessa mitä oppisin ja kokisin tämän rodun parissa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En niitä onnistumisia enkä kyyneleitä.

Kuitu mistä kirjoitan ei ole parsakaalin kuitua vaan angoravuohen tuottamaa. Se ei ole villaa mitä lammas tuottaa vaan alkujaan Turkin ylängöillä kehittyneen vuohi rodun tuottamaa. Mohair on ihmeellinen! Se on ikään kuin silkkiä, mutta toisaalta kuin hiusta. Sen helmiäisen hohde on uskomaton ja siksi Helmi kuttu kili sai nimensä samoin lanka.

Ensiaskeleet olivat minullakin kuin vastasyntyneellä kilillä. Horjuvia! Olin kuin orvoksi jäänyt kili ilman opastajaa. Näin koska Suomessa näitä eläimiä on vähän ja tietoakin vielä vähemmän. Meillä kun olosuhteet poikkeavat valta maista. Mutta yhdessä kasvoimme! Vuosien varrella opin kirjoista lukemisen kautta, löysin pohjoismaista angoravuohia sekä ihania ihmisiä. Aluksi olin vaistojeni varassa kuten kili ja opin kasvattamaan eläimiä ja saamaan ne kasvattamaan upeaa raaka-ainetta. Kuten ystäväni sanoo:” kasvatan jokaisen käsin”, jokaista eläintänikin hoidan rakkaudella ja tarkalla silmällä. Mutta mitä tehdä kun en ehdi kehräämään itse kaikkea?

Vuohihan on lauma eläin ja pihassani on muutama täällä syntynyt valkoinen hyvän tuulinen eläin vanhempineen. Siispä yritin löytää kehräämön. Ensimmäinen koe-erä oli kokonaan kotimainen. Mutta se ei ollut se päämääärä joka siinsi silmissä. Suomessa ei ole perinnettä ja tietoa tähän lankaan. Siispä oppia ulkomailta. Löysin kolmen vuoden etsimisen jälkeen yhteistyökumppanin joka on erikoistunut nimenomaan jalostamaan langaksi mohairia asiakkaiden ( pienten tilojen) omien eläinten kuidusta.

Jalo ja Lumo, 16.3.2018 syntyneet veljekset.

Kesällä 2018 sain ensimmäisen kerran oman tilan hienokehräämössä kehrättyä lankaa joka voisi saada korkeimman kansainvälisesti myönnettävän laatumerkin.  Mutta tuohon laatumerkkiin on tuotanto täällä liian pientä. Samaan aikaan kun minä olen oppinut työstämään kotonani syntyneiden kilien mohairin langoiksi ja tuotteiksi elän toivossa, että ensi keväänä nämä ensimmäiset kilit saavat omia kilejä. Saamme yhdessä kokea onnen ja ehkä surunkin hetkiä.

Näin elämä kietoutuu kauniiksi kiertokuluksi ja jokainen kili ja lanka kertoo omaa tarinaansa, missä kulkeekin.

Värjäämätöntä ja luonnon värein värjättyä Helmi- kid mohair lankaa.

Lisää vuohien elämästä Facebook Angoravuohet Vihavalahdessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 × one =