Koko mohair-tuotteen matka alkaa täällä syntymästä. Tai oikeastaan astutuksesta, mutta nopeutetaan tuota koska se on blogissa mahdollista. Kuttu kantaa kiliä viisi kuukautta. Synnytyksen lähentyesä jännitys pörrää mahassani…. meneekö kaikki hyvin? Kumpi syntyy kuttu vai pukki? Saako ternimaidon? Miten emä….. Se ääni kun pieni sanoo kimeähköllä äänellään bää ja äiti hököttää ja nuolee vastasyntyneen….. kaunis ja ihmeellinen on tuo ensimmäinen tunti. Eikä jännitys elokuva pysähdy tuntiin. Kili nousee jaloilleen ja löydetään maito. Meneekö emällä kaikki kuten pitää…. Todellisuudessa joskus tarvitaan ihmisenkin apua, joten jännitys elokuvassa katselijakin saattaa päästä työhön.
Mohairvuohi kaksoset 21.4.2015 Helmi ja Sulo.
Samoja askeleita se on ollut tilan mohair-lankojenkin matka. Ensin täytyy oppia hoitamaan eläimet, kerin vuohet itse, pesen mohairin ja käsittelen sen itse kehräyskuntoon. Onneksi niin eläinten pidossa kun tuotteistamisessakin minulla on ammattini kautta käsitys mitä on hyvä kehräys kuitu. Kehrääminen ei ole toki vaade, mutta oman matkani olen tehnyt liki ilman mentoria. Ei minullakaan ollut käsitystä ensimmäisten vuohieni tullessa mitä oppisin ja kokisin tämän rodun parissa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En niitä onnistumisia enkä kyyneleitä.
Kuitu mistä kirjoitan ei ole parsakaalin kuitua vaan angoravuohen tuottamaa. Se ei ole villaa mitä lammas tuottaa vaan alkujaan Turkin ylängöillä kehittyneen vuohi rodun tuottamaa. Mohair on ihmeellinen! Se on ikään kuin silkkiä, mutta toisaalta kuin hiusta. Sen helmiäisen hohde on uskomaton ja siksi Helmi kuttu kili sai nimensä samoin lanka.
Ensiaskeleet olivat minullakin kuin vastasyntyneellä kilillä. Horjuvia! Olin kuin orvoksi jäänyt kili ilman opastajaa. Näin koska Suomessa näitä eläimiä on vähän ja tietoakin vielä vähemmän. Meillä kun olosuhteet poikkeavat valta maista. Mutta yhdessä kasvoimme! Vuosien varrella opin kirjoista lukemisen kautta, löysin pohjoismaista angoravuohia sekä ihania ihmisiä. Aluksi olin vaistojeni varassa kuten kili ja opin kasvattamaan eläimiä ja saamaan ne kasvattamaan upeaa raaka-ainetta. Kuten ystäväni sanoo:” kasvatan jokaisen käsin”, jokaista eläintänikin hoidan rakkaudella ja tarkalla silmällä. Mutta mitä tehdä kun en ehdi kehräämään itse kaikkea?
Vuohihan on lauma eläin ja pihassani on muutama täällä syntynyt valkoinen hyvän tuulinen eläin vanhempineen. Siispä yritin löytää kehräämön. Ensimmäinen koe-erä oli kokonaan kotimainen. Mutta se ei ollut se päämääärä joka siinsi silmissä. Suomessa ei ole perinnettä ja tietoa tähän lankaan. Siispä oppia ulkomailta. Löysin kolmen vuoden etsimisen jälkeen yhteistyökumppanin joka on erikoistunut nimenomaan jalostamaan langaksi mohairia asiakkaiden ( pienten tilojen) omien eläinten kuidusta.
Jalo ja Lumo, 16.3.2018 syntyneet veljekset.
Kesällä 2018 sain ensimmäisen kerran oman tilan hienokehräämössä kehrättyä lankaa joka voisi saada korkeimman kansainvälisesti myönnettävän laatumerkin. Mutta tuohon laatumerkkiin on tuotanto täällä liian pientä. Samaan aikaan kun minä olen oppinut työstämään kotonani syntyneiden kilien mohairin langoiksi ja tuotteiksi elän toivossa, että ensi keväänä nämä ensimmäiset kilit saavat omia kilejä. Saamme yhdessä kokea onnen ja ehkä surunkin hetkiä.
Näin elämä kietoutuu kauniiksi kiertokuluksi ja jokainen kili ja lanka kertoo omaa tarinaansa, missä kulkeekin.
Värjäämätöntä ja luonnon värein värjättyä Helmi- kid mohair lankaa.
Lisää vuohien elämästä Facebook Angoravuohet Vihavalahdessa.
Angoravuohi tuottaa mohair kuitua joka on yksi maailman ylellisimmistä kuiduista. Mohairissa on ominaisuuksia joita ei ole muissa eläin kuiduissa. Mohair ei sisällä lanolinia, mutta siinä on vaha. Kuituna se on kestävää ja sillä on parannettu muiden kuitujen ominaisuuksia jo vuosi satoja. Mitä tuo tarkoittaa? Kalliimpien miesten pukujen kankaissa on mohairia estämään ryppyyntymistä, mohairia käytetään lisäämään tuotteen kulutuksen kertoa. Mohair mattoja on käytetty hoveissa ja esim Englannin kuningatar Elisabeth II huvipurren matot ovat mohairia. Mohair on kuituna helmiäisen hohteista, laatuja on monta. Kid mohair on super kid mohairia ollessaan n. 22-24 mikronia tämä vastaa merinoa ja aikuisen pukin karva on vahvaa yli 37 mikronin paksuisena. Mikron (micron) on mitta jolla ilmaistaan yhden karvan paksuutta. Minäkin teetän täällä syntyneistä ja jalostus eläimistäni säännöllisesti kuitu laboratoriossa testit. Ne kertovat kuidun laadusta, mutta myös ruokinnasta ja genetiikasta. Amerikassa ainakin on myös värillisiä mohairvuohia, tosin ne on jalostettu värillisiksi.
Angoravuohen tuottamasta kuidusta käytetään nimeä mohair, sillä angorakanin karvaa kutsutaan angoraksi eikä näitä kahta kuitua sovi sekoittaa toisiinsa. Turkin pääkaupunkia Ankaraa kutsuttiin muinoin Angoraksi ja tämä nimi siirtyi vuohen, kanin ja kissan nimen eteen.
Angoravuohet jaetaan kolmeen rotuun. Aasialainen, Etelä-Afrikkalainen sekä Texasilainen. Yleisemmin ja minunkin vuoheni ovat sekoituksia kaikista näistä kolmesta rodusta. Mutta silti niitä pidetään puhdasrotuisina. Näillä kaikilla on omat piirteensä ja jopa fysiologisiaa eroja. Näistä ominaisuuksista ja rodun jalostuksesta on tehty paljon kirjoja joita olen itsekin tilannut. Suomessa Angoravuohi ei ole vielä virallinen rotu. Rodun tunnusmerkkejä ovat karvan lisäksi mm. korvat, rakenne. Rodun määritelmä suomeksikin ilmestynee joskus tulevaisuudessa kun Evira tekee joskus päätöksen rodun virallistamisesta.
Angoravuohi Suomessa
Suomessa kanta on toistaiseksi tietääkseni pieni. Kokonais määrää en kuitenkaan tiedä tarkalleen, mutta ilmeisesti puhutaan muutamasta kymmenenestä. Joten rotu puhtaudesta ja sukusiitoksen estämisestä on kannettava suurta vastuuta. Minun vuoheni ovat sukuselviä. Päädyin sukusiitoksen välttämiseksi ja geneettisen pohjan laajentamiseksi tuomaan vuohia ruotsista syksyllä 2017. Tuonti prosessi kesti noin 18 kuukautta.Sillä halusin varmistua myös myyjästä, tilan terveys standardistaan. Valinta prosessia tehdessäni myyjä laittoi minulle pyytämättä kaikkien tarjokkaiden sukutaulut. Hän oli kirjannut mohairin tuotos määrän, prosentteina mitä rotua kukin vuohi on jne… ja koko se paperi sota kaupan päälle mitä tuontiin vaaditaan. Hurja ponnistus ja toivon sen kannattavannjoskus tulevaisuudessa. Ainakin opin paljon. Vuoheni kuuluvat MV1 Status ohjelmaan. Tosin viralliseen statuksiin menee vielä hetki aikaa.
Minulle vuohet tulivat yllättäen eteen ja hetken päätöksestä ostin ne tänne. Siitä lähti nyt viisi vuotta kestänyt ja tästä eteenpäin kestävä opiskelu mikä eläin on angoravuohi. Valitettavasti suomeksi tietoa ei ole saatavissa, mutta vuosien työ ja kiliämiset ovat opettaneet paljon. Toki luen ja haen tietoa eri lähteistä, mutta usein kirjallisuus ja lähteet ovat maista joiden ilmasto ja sijainti on hyvin erilainen kun meillä. Siispä olen pyrkinyt etsimään pohjoismaissa sijaitsevia vuohitiloja.
Sattumaa tai ei, huomasin ensimmäisenä talvena, ettei tiilinavetta ole hyvä vaihtoehto. Ja kun vertasin omia päätelmiäni muihin pohjoismaista löytämiini paikkoihin kaikilla muillakin oli puurakenteinen tai suurelta osin puurakenteinen rakennus. Syy on kosteus, nämä eivät siedä kosteutta hyvin. Vuoristo eläimiä kun ovat. Meillä toki talvi asettaa vielä omat haasteet verrattuna esim Etelä-Ruotsiin. Onnekseni iso-isäni oli rakentanut navetan yhteyteen laudasta tilaa jota on nyt remontoitu tuntosarvet omassa päässäni herkästi viestien. Tämän tilan ilmastointia, talvi olosuhteita, kosteutta jne olen seurannut nyt useita vuosia. Ja alan ymmärtämään kuinka saan tehtyä vuohille sopivat talvi olot. Tiloja mietittäessä on aina hyvä muistaa että nämä eläimet ovat alunperin vuoristosta kotoisin.
Kun toin vuohia suomeen myyjällä oli liki 30-vuoden kokemus nimenomaan angoravuohista. Hän sanoi:” pukit voivat olla ulkona -15 pakkas asteeseen saakka. Mutta tiineet kutut ovat kylmän arkoja. Jos kilejä syntyy tilan tulee olla liki +10 astetta tai tuon yli.” Minulla vuohet ulkoilevat talvellakin sään salliessa. Pojat useammin kun tytöt. Toki tuulen vaikutus ja mahdollisuudet ulkoiluun on aina otettava huomioon.
Vihavalahden angorakuttuja ja kilejä 19.5.18
Ruoka
Vuohi on luonnostaan puiden ja pensaiden syöjä enemmän kun heinän syöjä. Nämä vuohet eivät mielestäni ole samalla tavalla kaiken syöjiä kuten suomenvuohista kuulen usein kerrottavan. Minulla ei ole syöty seiniä, ei muovia… mutta tähän saattaa toki vaikuttaa sekin ettei minulla ole mahdollisuutta vuohien päästä mihin tahansa. Ja tila on mietityy niin ettei kukaan loukkaa itseään. Vuohieni aidat ei tarvitsisi olla korkeat n. 120cm riittäisi. Tosin kotonani on laumanvartija koira joka asettaa aidoillekin omat ehtonsa.
Lampaiden ruokia en pidä hyvinä vaihtoehtoina tälle rodulle. Olen jotakin kokeillut, mutta niissä on ollut aina ongelmia. Lehmien ruoat sopivat näille paremmin, mutta niiden kanssa on pidettävä silmällä annostusta. Kaura on ollut ok samoin poroelo/poroherkku. Kivennäisten saamisesta ja syömisestä on pidettävä huolta. Sillä ainakin minulla vuohi kasvattaa kuitua 2-2,5cm kuukaudessa. Tuohon jos lisätään vielä tiineys tai imetys kuttu voi joutua todella koville! Tällöin on mietittävä vieläkin tarkemmin ruokaa. Jos vuohesi imettää ja se lopettaa ruokailun on otettava heti yhteys eläinlääkäriin ja tutkittava veren kuva, kalsium magnesium taso. Samoin tulehdus arvot. Syömätön kuttu onnsaattanut irtottaa omasta kropastaan maidon tuotantoon kaliumin ja kalsiumin omista luistaan. Tällöin menehtyminen saattaa olla muutaman tunnin päässä. Mutta on muistettava, ettei angoravuohi ole maidontuottaja ja vuohi on luonnostaan eri kasvien syöjä kun lehmä. Mutta liian niukalla tai sopimattomalla ruoalla sairastutat vuohen. Mutta myös mohair-kuidusta näkee kun ruokinta on kohdallaan. Käytän tätä itse yhtenä vaistomaisesti indigaattorina vuohen voinnista.
Usein olen lukenut kirjoista ja blogeista: ” Ota yhteys oman alueesi pieneen tehtaaseen saadaksesi tietää mitä mineraali sekoitusta he suosittelevat vuohillesi ottaen huomioon esim. maaperän.” Valitettavasti meillä tämä ei ole mahdollista. Ja ainakin minulla niitä täysrehuja joita voisin edes miettiä käyttäväni on erittäin rajallinen määrä. Siksi ehkä vain tutkiminen ja kiinnostus ruokintaa kohtaan on ruokinnan tulos. Vuotuiset säiden vaihtelut, heinän laatu jne on myös huomioitava.
Pukit tulevat toimeen huomattavasti ravinneköyhemmällä ruoalla. Tosin nekin tarvitsevat seleeniä, vitamiinit ja kivennäiset. On väärin luulla, että vuohen ruoka on niukkaa ja ravinne köyhää. Ei myöskään pukkien kohdalla.
Kilejen ruokintaa ja kasvua on seurattava erityisen tarkasti. Siksi olen miettinyt, että kasvatan täällä syntyneet 1-1,5-vuoden ikään itse. Tai angoravuohista on hyvä olla kokemusta jos haluaa tulevaisuudessa ostaa minulta nuorempia vuohia. Pukki on sukukypsä n. 4kk iässä. Kutun voi astuttaa aikaisintaan 18kk iässä. Nämä siis kehittyvät hitaammin kun vuohet yleensä.
Luonne
Luonne on rauhallinen. Minun vuoheni eivät ole kovia kiipeilemään. Lähinnä ne nousevat takajaloilleen jotakin vasten. Minulla on vuohia jotka eivät mene edes pihan kiville. Ne eivät kävele ikkunalaudoilla tms. Joskun olen rakentanut kiipeilymahdollisuuksia, mutta käyttämättöminä ne on pitkälle poistettu. Toki kallio, iso kivi jne ovat positiivinen lisä virikkeeksi. Minun vuoheni eivät ole aitureita. Mutta jos joku on hetken yksin se on hyvin tyytymätön. Kaksi on minimi ja esim 8 on parempi kun kaksi. Sihen miten hyvin nämä pärjäävät muun rotuisten kanssa en osaa vastata. Sen tiedän, että nämä pystyvät lisääntymään muunkin rotuisten vuohien kanssa.
Vuohillani on hyvin tiukka hierarkia. Kututkin kalistelevat joskus sarviaan. Mutta usein katse tai jalan poljeminen on riittävä ilmaisemaan mielipidettä. Pukit käyttävät sarviaan luonnollisesti välillä voimien mittaamiseen.
Kutut ovat säyseitä, tosin aika arkoja mutta uteliaita. Minun vuoheni saavat tulla luokseni jos haluavat. Mutta en pakota niitä, en kävelytä hihnassa tms. Pukit ovat huomattavasti aktiivisempia ottamaan ihmiseen kontaktia. Testosteroni saattaa saada ne kokeilemaan ihmisenkin egoa vs niiden ego. Minun Figaro pukkini on kookas, se ei ole vihainen. Mutta en päästä sen luokse läheskään ketä vain. Se mittaa aina tulijan päästä kantapäähän, se tuntuu haistavan mahdollisuutensa jallittaa. Pukeistani Calle tas tuntuu olevan arka ja väistävän höyhentäkin.
Haiseeko pukki? Haju on pahin syyskuusta joulukuun loppuun. Tässäkin on yksilölisiä eroja. Mutta tammikuussa mielestäni haju vähenee minimiin.Kuohittu/ Leikattu pukki ei haise ja se voi olla luonteen ja testosteroninkin kannalta joskus paras vaihtoehto. Lisäksi kuohiminen pitää mohair-kuidun pehmeänä ja tuotannon runsaana.
Mutta se mikä on ollut jännä huomata… mies on vuohille helpompi hoitaja kun nainen. Naiseenkin luotetaan, mutta mies on turva ja ohjaaja. Usein esim. isäni on saanut silittää kuttuja aiemmin kun minä.
Parasiitit ja muu hoito
Parasiitit eli madot joita aina kuuluukin olla vuohilla on eräs asia jonka haluan nostaa esille. Lehvien syöjinä angoravuohet sietävät huonommin matoja. Olen lukenut eri lähteistä, että tämä rotu on erityisen herkkä parasiiteille. Itse en kuitenkaan panikoisi tämän asian suhteen turhaan. Mutta laidunpuhtautta tulee miettiä. Lääkintää en tekisi ilman uloste näytteidn tutkimista. Parasiitit ovat yksi syy miksi itse pyrin tarjoamaan vuohille paljon lehviä ympäri vuoden. Onhan se työlästä, mutta sairas vuohikin on työläs ja kurja asia.
Kerin vuoheni kahdesti vuodessa. Tuolloin karva on n. 15cm pitää. Kili tuottaa kid mohairia 500-700 grammaa 7 kerintä kerta. Kid mohairiksi lasketaan usein kolme ensimmäistä kerintää ja yli vuoden ikäinen antaa jo kuitua noin 1,5 kg. Aikuinen kuttu tuottaa kuitua 4-6 kg ja pukki 5-8 kg vuodessa. Kerinnässä on lisäksi huomioitava todella ohut iho. Ylimääräinen iho joka muodostaa poimuja. Mahdollinen kaulapussi, alas kiinnityynyt kainaloiden iho. Myös jalkoihin ja sorkkien ympärille kasvaa pitkät karvat. Naaman karvoituksen leikkaan tarvittaessa pois talvella ainakin kertaalleen. Minulle oli yllätys, että pukkien virtsanjohdin on toisilla pientä ”napaa” lukuunottamatta vatsaan sisällä, mutta yhdellä pukillani se on ulkoneva kuten uros koiralla. Samoin kivespusdien rakenteissa on eroa. Nämä on huomioitava kerintöjen yhteydessä ettei tapahdu vahinkoja.
Kiliä ei saa pitää kiinni sarvista ennen 1,5-vuoden ikää. Sarvet eivät ole kiinnityyneet kunnolla ennen tätä ikää kalloon. Muutoinkin sarvista kiinni pitämistä tulee välttää. Sarvet ovat herkkä paikka ja osa vuohen imagoa ja paikkaa lauma hierarkiassa.
Sorkkien leikkuu on tärkeä ja huomioitava asia. Itse olen pitänyt sorkkien hoito ja tarkistus välin noin 2kk. Toki silä on väliä paljonko sorkat kuluvat. Liian pitkäksi pääseet sorkat aiheuttavat terveysriskin sekä jalkojen virheasentoja.
Facebookista löydät kuvia ja informaatiota Vihavalahden angoravuohet
Calle kevät talvella 2018 kerinnässä mohairia tuli 2500g + huonot pois heitettävät
Ohrenburgilaiset huivit ja niiden lanka jäi kaivamaan mieltäni. Kysyin perjantai iltana ystävältäni Eve Jakobsonilta onko hänellä kokemusta ja käsitystä asiasta. Eve on itsekin todella taitava kehrääjä. Estissä asuvana hänellä on erittäin kattava tieto heidän käsityöperinteestään. Eve auttoi minua, etsi illalla tietoa, artikkeleita ja videoita. Itse en puhu venäjää, mutta tässäkin asissa sain Eveltä apua. Kiitos Eve avusta!
Eilen 11.1.2015 illalla päivän muiden askareiden jälkeen päätin kokeilla kehräystaitojani. Tämä ei varmastikaan sovi merinelle.com/kehrayshaaste-valmistuneita/ sillä tehtävän annon langan määrä ei täyty. Valitsin kehrättäväksi kuiduksi Lassi-vuoheni pitkää liki 20cm pituista kilinvillaa. Kun villaa lähdin valmistelemaan kehräystä varten villasta tuli kuin seittiä. Mahtava sitko, liukas kuitu, riittävä pituus, ohut ja pehmeä yksittäinen kuitu. Kehräsin 5 grammaa lankaa noin 3-4 tuntia. Työ oli tehtävä hitasti. Valmis lanka tulisi olemaan yksisäikeistä ja hämähäkin seittimäistä. Lisäksi alunperin epäilin, ettei lankasuora ehkä onnistuisi. Valmiin lanka kokeilun vyyhteäminen jännitti! Lanka on todella ohutta ja herkkää.
5g hand spun mohair yarn
Pestessä ohuen ohut 1-säikeinen pieni vyyhtini meni hieman laineille. Kun lanka on kuiva lanka suora näyttää moitteettomalta. Kerin vyyhdin tulitikkuaskin päälle, jotta pieni laine suoristuisi. Lisäksi lanka tuntuu tarttuvan herkästi kiinni toisiinsa. Todennäköisesti neuloessa tätä lankaa ei kannata purkaa Lisäharjoitusta toki tarvitsen, mutta ehkä nyt esimerkiksi luottoneulojani Minna tai Puikkomaisteri voi saada haaveilemaansa lankaa. Ehkä tulevaisuudessa kehrään pari karvaa paksumpaa lankaa. Sillä jos ohrenburgilaisissa huiveissa käytetty lanka oli 730/800 juoksumetriä/ 40g Tässä eilen kehräämässäni näytteessä on 940 juoksumetriä /40g
Thin as spider web
Ohrenburg’s scarves and their yarn was digging my mind. I asked my friend Eve Jakobson from whether she has experience and understanding of that issue. Eve herself is really skilled spinner. Eve lives in Estonia and she has a very comprehensive knowledge of their craft tradition. Eve helped me, looked for the information, articles and videos. In fact, I do not speak Russian, but also in this issue I got some help from Eve. Thanks,Eve, for your help!
Yesterday, in the evening, I decided to try my spinning skills. I chose to spun fiber from my Lassi-goat. Fiber is approximately 20cm in length. When I prepared wool for spinning, wool looked like spiderweb. Awesome gluten, slick, a sufficient length, thin and soft single fiber. Spunning 5 grams of yarn took me about 3-4 hours. The work had to be done very slow. In the end, yarn should be single-stranded and like spider web. One of the challenges was to make perfect lenghtwise grane. The finished yarn is very thin and delicate so accoiling must be done very tenderly.
When I washed the thin, 1-stranded small skein, the yarn became slightly curly. When the yarn was dry, lengthwise grand was perfect. I accoiled the skein on top of matchbox so that the small curlynes flattened out. Yarn feels kind of ”sticky”, so most likely,this yarn should not be unraveled. I need more exercises with this, of course, but perhaps now, for example, my trusted knitters Miirma or Puikkomaisteri can get their dream yarn. Perhaps in the future I spin a couple of fibres thicker yarn. For if ohrenburg’s scarves used yarn was 730/800 running meters / 40g. My yarn sample is 940 running meters / 40g
Maaliskuussa 2014 syntyneen Figaro vuoheni villastakin on jo syntynyt jotakin joka julkaistaan puikkomaisterin tulevassa sukka-kirjassa. Odotan kirjaa innolla. Tiedän siellä olevan monta muutakin todella hyvää neuleohjetta.
Uskon minäkin, että Figaro on onnellinen. Hän ulkoilee sään salliessa myös talvella. Figaro pyytää toisinaan rapsutuksia ja on muutenkin ystävällinen ja sosiaalinen vuohi.
Puikkomaisteri’s thoughts about mohair (unfortunately only in Finnish)
My spinners heart is touched. My goats are so important to me. Espesially, when an experienced and good knitter writes something like this. Thank you Puikkomaisteri!
I believe, that Figaro is happy. He’s walking outside, weather permitting, even in the winter. Figaro asks sometimes to be petted and is otherwise friendly and social goat. puikkomaisteri.com/2015/01/19/figaro/
Kehrääjän sydän on pois paikaltaan. Vuoheni ovat minulle tärkeitä. Vielä kun kokenut ja hyvä neuloja kirjoittaa jotakin tällaista. Kiitos Puikkomaisteri!
