Oma suhteeni uuden oppimiseen sai taas uutta potkua. Minulla on ollut vieroksuva ja liki viha suhde värttinään. Olen omistanut jo vuosia alapainotteisen värttinän ja tiedän periaatteen miten monikin värttinä toimii. Olen välillä kursseillakin näyttänyt kuinka alapainotteinen värttinä toimii. Ja jopa kuinka juuri kehrätyn säikeen voi ketjukerrata suoraan värttinään. Mutta kynnys oman värttinöinnin oppimiseen ja sen ylittäminen on ollut suuri. Olen haaveillut värttinäkehräämisestä jo kauan. Mutta mörkö olisi kaadettava, henkisesti.
Astuin lähemmäksi omaa mörköäni noin kuukausi sitten. Kehrääjä ystävieni tapaamisessa pyysin, että saisin lyhyen opastuksen tuetun värttinän käytössä. Seurasin ja kokeilin värttinää muutaman metrin Barbro Heikinmatin opastuksella. Sain Barbrolta lainaan yhden venäläisen ja yhden tiibettiläisen värttinän. Opetettajani, mentorini tiesi taatusti mitä puhuu joten hän on yksi parhaista kuka voisi minut opastaa tälle polulle.
Kotona värttinät houkuttelivat ja yhtenä iltana päätin selättää mörköni. Katsoin taas muutaman youtube videon ja otin värttinän käsiini. Mutta jotakin tein vääri!! Ei se ei pyöri kuten videossa. Järki sanoi, että teen jotakin väärin. Sain kyllä lankaa mutta se oli liian löyhää. En uskaltaisi kerrata sitä. Joten kehräyskokemukseni auttoi minua jo ymmärtämään etten ymmärrä. Näin kävi vaikka minua opetettiin kädestä pitäen ja vaikka luulin ymmärtäneeni mitä näen videolla. Oikeasti en ymmärtänyt mitä teen väärin. Mieleeni tuli:” kuinka pääsevät eteenpäin ne innokkaat kehrääjät jotka aloittavat samalla tavalla. He polkevat suossa itselleen kuoppaa? Kenties he kysyvät myös joltakin toiselta apua. Mutta jos neuvojan käyttämät termit ovat outoja, oppilas ei tiedä mitä opettaja puhuu. Tai jos neuvojalla itsekkään ei omaa riittävää määrää kompastumisia takanaan kerättynä työkalupakkiin opastaakseen miten nousta jatkamaan matkaa.”
Otin yhteyttä taitavaan ystävääni Mervi Annalaan. Hän opettaa värttinäkehräystä ja kehräämistä Kokkolan suunnalla. Tiedän Mervin taitavaksi opettajaksi ja varsinkin pro pitsinnyplääjäksi. Joten jos joku kaipaa Länsi-Suomen suunnalla hyvää opettajaa voin suositella Merviä lämpimästi. Joten käännyin asiassani osaajan puoleen. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja ymmärsin missä on vika. Kysyin vielä lisää vinkkejä myös Barbrolta. Mutta suurin syy oli kokemattomuus ja sen tiesin, että harjoittelu on ainoa tie joka nyt auttaa. Siis harjoittelin!! Hitaasti!! Kunnes tapahtui jotakin. Opin luottamaan värttinän ideaan. Nyt siis upposin värttinöintiin aivan kokonaan. Jihuu!! Mutta se mitä ymmärrän on, että voin katsoa videoita. Voin harjoitella, minun täytyy harjoitella ymmärtääkseni ja oppiakseni. Mutta tiedän myös että tarvitsen värttinäkurssin. Koska intoni värttinöintiin on syttynyt jo ennen rohkeuttani itse tarttua tähän kauniiseen esineeseen olin sopinut Rukkikuiskaajan eli Laura Hämärin kanssa, että hän tulee opettamaan värttinäkehräämistä 1.-2.7.2017 Villitarhalle Loviisan Kuggomiin. Tiedän että vaikka joku voi ajatella minun osaavan kehrätä niin itse tiedän että eteenpäin pääsen vain opettajieni avulla. Olen onnekas kun heitä on monta.
Tämä on myös yksi kantava syy ja idea miksi itse opetan. Tarvitsen itsekin kokeneen opettajan ja mentorin. Tarvitsen muita kehrääjiä joiden kanssa jakaa asioita ja kysyä jos siltä tuntuu. Olen onnekas kun olen löytänyt nyt molemmat. Ja toivottavasti Suomi kehrää 100 tapahtuma tuo osaltaan kehrääjille saman mahdollisuuden kehräyskursseja suinkaan unohtamatta.