Koko mohair-tuotteen matka alkaa täällä syntymästä. Tai oikeastaan astutuksesta, mutta nopeutetaan tuota koska se on blogissa mahdollista. Kuttu kantaa kiliä viisi kuukautta. Synnytyksen lähentyesä jännitys pörrää mahassani…. meneekö kaikki hyvin? Kumpi syntyy kuttu vai pukki? Saako ternimaidon? Miten emä….. Se ääni kun pieni sanoo kimeähköllä äänellään bää ja äiti hököttää ja nuolee vastasyntyneen….. kaunis ja ihmeellinen on tuo ensimmäinen tunti. Eikä jännitys elokuva pysähdy tuntiin. Kili nousee jaloilleen ja löydetään maito. Meneekö emällä kaikki kuten pitää…. Todellisuudessa joskus tarvitaan ihmisenkin apua, joten jännitys elokuvassa katselijakin saattaa päästä työhön.
Mohairvuohi kaksoset 21.4.2015 Helmi ja Sulo.
Samoja askeleita se on ollut tilan mohair-lankojenkin matka. Ensin täytyy oppia hoitamaan eläimet, kerin vuohet itse, pesen mohairin ja käsittelen sen itse kehräyskuntoon. Onneksi niin eläinten pidossa kun tuotteistamisessakin minulla on ammattini kautta käsitys mitä on hyvä kehräys kuitu. Kehrääminen ei ole toki vaade, mutta oman matkani olen tehnyt liki ilman mentoria. Ei minullakaan ollut käsitystä ensimmäisten vuohieni tullessa mitä oppisin ja kokisin tämän rodun parissa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En niitä onnistumisia enkä kyyneleitä.
Kuitu mistä kirjoitan ei ole parsakaalin kuitua vaan angoravuohen tuottamaa. Se ei ole villaa mitä lammas tuottaa vaan alkujaan Turkin ylängöillä kehittyneen vuohi rodun tuottamaa. Mohair on ihmeellinen! Se on ikään kuin silkkiä, mutta toisaalta kuin hiusta. Sen helmiäisen hohde on uskomaton ja siksi Helmi kuttu kili sai nimensä samoin lanka.
Ensiaskeleet olivat minullakin kuin vastasyntyneellä kilillä. Horjuvia! Olin kuin orvoksi jäänyt kili ilman opastajaa. Näin koska Suomessa näitä eläimiä on vähän ja tietoakin vielä vähemmän. Meillä kun olosuhteet poikkeavat valta maista. Mutta yhdessä kasvoimme! Vuosien varrella opin kirjoista lukemisen kautta, löysin pohjoismaista angoravuohia sekä ihania ihmisiä. Aluksi olin vaistojeni varassa kuten kili ja opin kasvattamaan eläimiä ja saamaan ne kasvattamaan upeaa raaka-ainetta. Kuten ystäväni sanoo:” kasvatan jokaisen käsin”, jokaista eläintänikin hoidan rakkaudella ja tarkalla silmällä. Mutta mitä tehdä kun en ehdi kehräämään itse kaikkea?
Vuohihan on lauma eläin ja pihassani on muutama täällä syntynyt valkoinen hyvän tuulinen eläin vanhempineen. Siispä yritin löytää kehräämön. Ensimmäinen koe-erä oli kokonaan kotimainen. Mutta se ei ollut se päämääärä joka siinsi silmissä. Suomessa ei ole perinnettä ja tietoa tähän lankaan. Siispä oppia ulkomailta. Löysin kolmen vuoden etsimisen jälkeen yhteistyökumppanin joka on erikoistunut nimenomaan jalostamaan langaksi mohairia asiakkaiden ( pienten tilojen) omien eläinten kuidusta.
Jalo ja Lumo, 16.3.2018 syntyneet veljekset.
Kesällä 2018 sain ensimmäisen kerran oman tilan hienokehräämössä kehrättyä lankaa joka voisi saada korkeimman kansainvälisesti myönnettävän laatumerkin. Mutta tuohon laatumerkkiin on tuotanto täällä liian pientä. Samaan aikaan kun minä olen oppinut työstämään kotonani syntyneiden kilien mohairin langoiksi ja tuotteiksi elän toivossa, että ensi keväänä nämä ensimmäiset kilit saavat omia kilejä. Saamme yhdessä kokea onnen ja ehkä surunkin hetkiä.
Näin elämä kietoutuu kauniiksi kiertokuluksi ja jokainen kili ja lanka kertoo omaa tarinaansa, missä kulkeekin.
Värjäämätöntä ja luonnon värein värjättyä Helmi- kid mohair lankaa.
Lisää vuohien elämästä Facebook Angoravuohet Vihavalahdessa.
Vihdoinkin saan kertoa teille oman vuohi tila-langasta josta olen kauan haaveillut. Monen mutkan ja selvittelyn jälkeen päädyin tilaamaan kehräytystyön Norjasta. Tällä kehräämöllä on noin 10-vuoden kokemus nimenomaan pienten tilojen omien lankojen kehräämisestä suoraan asiakkaalle.
Miksi en kehräyttänyt lankaa Suomessa?
Olen ehdottomasti suomalaisen työn ja suomalaisten kuitujen kannattaja! Olen kehräyttänyt Pirtin kehräämöllä yhden erän. Kehräytin mohairia Utuvillan kainuunharmaan villan kanssa. Mutta kehräysteknisesti Pirtin kehräämön lanka muistutti lähes kokonaan villalankaa. Hyvää sekin oli neuloa, mutta en halunnut langasta nyt tällaista. Muut tiedustelut eivät tuottaneet myöskään toivomaani tulosta. Katse oli siis nyt käännettävä muualle ja haettava oppia kokeneemmilta.
Lanka jota teetin on kampalankaa. Kampalangasta on poistettu kaikki lyhyet ja heikot kuidut. Lähetin kehräämölle itse kerimäni kuidut jotka pesin käsin biohajoavalla pesuaineella. Langan kuidut ovat liki poikkeuksetta 10-15cm mittaisia. Kuidun pituuden vuoksi langan ulkonäkö on aika sileä. Tässä on myös siihen, ettei kid mohair-lanka ainakaan tunnu kutittavalta.
Lankoja tuli nyt kolmea eri laatua: kid mohair eli kuitu on toisen ja kolmannen kerinnän kuitua. Aivan pehmeimmät ensimmäisen kerinnän kuidut olen kehrännyt itse. Mutta silti kehräämö kiitti ja kehui laatua. Kehrääjän silmällä ja kädellä kasvatan ja hoidan vuohiani. Kyllähän tämä asiantuntijoille lähettäminen jännitti! Toinen lanka laatu on aikuisten, lähinnä kuttujen ja nuorten pukkien mohairia. Tämä lanka on hieman karheampaa kun kilin mohair-lanka. Kolmesäikeinen Figaro pukin karvasta kehrätty lanka on karheinta. Mutta tästä laadusta tehdään maailmalla sukkia! Pian pääsen itse testaamaan sitä mitä maailmalla tiedetään ja kehutaan. Taisinkin sivuta mohairin käyttöä keinokuidun sijasta kulutusta kestävänä kuituna edellisessä postauksessani.
Maailmalla näille langoille voisin hakea kultaisen mohair-langan laatu merkkiä. Tällaisen merkin voisi saada lanka jolka on 80% mohairia. Hopeisen merkin voisi saada jos langassa on yli 50% mohairia. Mutta tämän standardin ja merkin hankinta ei ole näin pienelle toimijalle mitenkään kannattavaa. Mutta olen iloinen ja onnellinen oman haaveeni toteutumisesta. Samalla mahdollistan neulojille lankaa jonka joka kohdassa olen pyrkinyt miettimään ekologisia seikkoja sekä eläinten hyvinvointia. Olen tiedustellut myös kehruuteknisiä asioita sekä sekoite villojen alkuperän sekä eettisyyden. Omien vuohien kohdalla olen aiemmin kertonut vuohieni kuidun laboratorio kokeiden tulokset ja tulen näin taas tekemään kunhan ne saan. Tervetuloa seuraamaan vuohieni elämään face: Vihavalahden angoravuohet.
Mohair kuituun törmäämme usein vaatteissa tai langoissa. Usein tekstiilikuiduista kertovissa kirjoissakin kerrotaan ominaisuudet ja pesuohjeet mohairille joka on kemiallisesti pesty. Mutta se miltä raakakuitu tuntuu tai miten se käyttäytyy on aivan eri asia. Mohairin kohdalla se ero on huomattavasti merkityksellisempi kun lampaanvillan tai alpakan kohdalla. Jokainen eri kuitu on hyvän kehrääjän kuitenkin opittava pesemään ja käsittelemään. Tässä lajissa voi haastaa itseään loputtomiin. Lankavyyhdissä tai vaatteissa olevaa ohjeita tulee noudattaa, mutta näin vuohien omistajan kannalta tekstiiliopin kirjoista ei ole ollut hyötyä. Se kuitu, mohair mitä näen angoravuohieni kasvattavan onkin ihan erilaista mitä teollisuus käyttää. Se mitä näen ja tunnen ei ole muovisen oloinen kuitu. Kuitu on pitkää ja ilmavaa. Harvoin sähköistä tai huopuvaa. Joten ajattelin kirjoittaa tekstin tästä näkökulmasta. En myöskään kerro nyt tästä herkästä vuohilajista eläimenä.
Helmi, ensimmäinen täällä syntynyt kuttu.
Historiaa
Ei ole nykyisyyttä ilman historiaa! Siksi kerron teillekin mohairin historiasta. Kerron usein historiaa eri aiheista myös kehräyskursseillani, jotenka tämä on minulle luontevaa. Olen itse lukenut angoravuohien historiaa lähinnä ymmärtääkseni tätä rotua ja olosuhteita.
Rodun kanta-alueeksi katsotaan olevan Turkki. Mukhayyar on etymologinen tausta mohairille. Sana tulee Arabian kielestä ja tarkoittaa ”valinta” tai valita”. Angoravuohia on kutsuttu myös mohairvuoheksi. Mutta rodun nimenä on päätetty käyttää nimeä angoravuohi. Vuohi on aikoinaan elänyt Anatolian alueella jossa sijaitsee Turkin pääkaupunki Angora eli Ankara. Turkissa on kirjattu näitä vuohia olleen jo 1500-luvulla. Joissakin lähteissä on viitattu rodun alkuperän olevan kuitenkin himalajalla. Mutta itse suosittelen puhuttavan lähtökohdista jotka juontavat juuret Angoraan.
Rodulla on moninaiset vaiheet.Turkin Sultaani antoi viedä 1849 ensimmäiset yksilöt Yhdysvaltoihin kiitoksena puuvilla huutokaupan parantamisesta. Mutta seuraava Sulttaani kielsi rodun maasta viennin kuoleman uhalla. Rodun jalostuksesta ja vaiheista on kirjoitettu monta kirjaa. Kirjoista jotka sisältävät miesten kuvia ja vuosilukuja ei ole nyt iloa kenellekkään. Ehkä merkitykselisintä on tietää juurien ulottuvan satojen vuosien taakse. Sillä on tramaattisiakin vaiheita ennen nykyisyyttä. Vuosiluvun milloin ja miksi angoravuohia saatiin viedä Yhdysvaltoihin mainitsin koska tälloin alkoi varsinaisesti rodun määrätietoinen jalostaminen. Yhtenä linjana rodussa puhutaankin Texas-linjasta/rodusta. Muut linjat ovat aasialainen ( Anatolia kuuluu vähä-aasiaan) sekä Etelä-Afrikkalinen.
Kartanot kirjassa kerrotaan 1800-luvun lopulla suomeen tuoduista muutamasta mohairvuohi yksilöstä. Tämä kanta ei jäänyt maahamme. En tiedä kaikkia vaiheita. Ehkä tuonti yrityksiä on ollut tämänkin jälkeen. Mutta vuoden 2008 jälkeen tiedossani on neljä tuonti kertaa. Kaksi tuontia Ruotsista, yksi Tanskasta ja yksi Norjasta. Joten rodun historia Suomessa on hyvin nuorta. Minulle ensimmäiset vuoheni Birgitta ( tuotu ruotsista 2008) Ja Lassi tulivat vuonna 2013. Sittemmin olen tuonut eri sukua suomeen syksyllä 2017. Luonani on syntynyt puhdasrotuisia angoravuohia nyt kuusi. Joten uskon nyt rodun juurtuvan suomeenkin hiljalleen.
Mohair kuitu:
Kuitu on mikroskoopissa tarkasteltuna sileä. Koska pinta on sileä se ei kutistu. Mohairilla on muitakin eritys ominaisuuksia. Se sopii hyvin kodin tekstiileihin ja huonekaluihin sillä se syttyy huonosti eikä pala helposti. Kuitu on myös antiallergeeninen. Se ei myöskään homehdu helposti. Kuitu on ilmavaa ja siksi se on kuumalla viileä sekä kylmällä lämmin. Vuosisatoja aikuisen vuohen kuitua on käytetty mattojen ja muiden käyttötekstiilien raaka-aineena erinomaisen kulutuksen kestävyytensä vuoksi.
Kid mohair el kilin mohair on hienointa. Kilin kuitua saadaan vain kahdesta tai kolmesta ensimmäisestä kerinnästä. Geenit, ikä ja sukupuoli vaikuttaa kuidun laatuun sekä ruokailu ja olosuhteet muutenkin. Mitä kiharampi mohair on sitä hienompaa se on. Tosin tuo on yleistys. Angoravuohi saattaa näyttää likaantuvan tai harmaantuvan helposti tämä johtuu siitä, että mohairin kuidun peittää vaha. Vahan vuoksi kuituun tarttuu helposti talvella roskia. Kililä vaha tuntuu erilaiselta kun aikuisella vuohella. Vaha on haastava pestä. Pesutekniikka vaatii harjoittelua. Siksi teollisuus on päätynyt käyttämään kemiallista pesua. Oma kokemukseni on:” jokainen mohair laatu on pestävä hieman eri lailla.” Ja käteni on jo alkanut oppimaan tunnistamaan eri kuitu laadut ja pesun vaatimukset. Mutta en ole valmis sanomaan pesemisestä juurikaan muuta. Pesu on moni vaiheinen ja vaatii paljon vettä. Vesi tulee minulla omasta kaivostani eikä se ole kloorattua. Pesuaineena olen päätynyt käyttämään biohajoavaa pesuainetta. Oma taustani ammatti kehrääjänä on auttanut myös ymmärtämään ja käsittelemään mohair-kuitua ja tätä kautta niin eläimen ruokintaa kuin olosuhteitakin. Tässä on syy miksi mieluusti myyn vain pestyä kuitua tai pestyä lankaa. Olen myös tarkka siitä mitä myyn ulos. Vaha kuidussa on vaikein poistaa kehräyksen jälkeen. Jopa mahdotonta. Hyvin pesty kuitu ei tunnu tahmaiselta.
Usein mohairia suositellaan kehrättävän toisen kuidun kanssa. On helpompaa saada sileä kuitu tarttumaan kiinni kun sillä on villa kaverinaan. Pelkästä mohairista tulee helposti kova lanka jos kehrääjä kehrää 1-3-säikeistä ”peruslankaa”. Mohairilla voidaan myös parantaa muiden kuitujen ominaisuuksia. Lisätä lankojen kulutuksen kestoa, siliävyyttä ,palonsuojaa…
Tunnetuinta mohair lienee Buklee-langoissa. Tähän tekniikkaan täytyy osata valita jälleen oikean ikäisen vuohen mohair. Buklee-langoissa mohair on kiitollinen, koska oikein valittuna se jää luonnostaan muodostamaan lenkkejä. Näitä ominaisuuksia on kiitollista ja hyödyllistä käyttää myös apuna taide-lankojen kehräämisessä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan pitkää mohairia jos olet varsinkin kokenut kehrääjä. Monesti kuidun pituus ja ominaisuudet ovat tekijä jotka auttavat onnistumaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin muihinkin lankoihin.
Ja en innostu kertomaan liian hankalasti ymmärrettäviä asioita tai asioita joita itsekin vielä opiskelen, en jatka mohairin käytöstä tämän enempää. Totean vain, että tilalta ostettu kuitu on kokemukseni mukaan aivan erilaista kun kuitukaupasta ostettu. Tilalta suoraan ostaessa voit myös usein varmistua eläinten kohtelusta ja hyvinvoinnista. Minun vuohieni kuitu on yleensä noin 15cm pitkää kun kerin vuoheni. Kerin vuohet kahdesti vuodessa. Mietin jalostusta, olosuhteita ja ruokintaa tarkasti. Käytän tässä apuna kuitulaboratoriotakin. Jalostuksesta ei voi puhua sanan varsinaisessa merkityksessä kannan olevan näin pieni, mutta olen jo nyt huomannut merkitykselisiä asioita pienessä populaatiossani. Mohair on minulle kiehtova kuitu, ehkä kehräys urani kiehtovin kuitu. Vuohien pito on haastavaa meidän oloshteissamme eikä haastetta vähennä rodun herkkys, mutta toisaalta uskon ja luotan tulevaan.
Angoravuohi tuottaa mohair kuitua joka on yksi maailman ylellisimmistä kuiduista. Mohairissa on ominaisuuksia joita ei ole muissa eläin kuiduissa. Mohair ei sisällä lanolinia, mutta siinä on vaha. Kuituna se on kestävää ja sillä on parannettu muiden kuitujen ominaisuuksia jo vuosi satoja. Mitä tuo tarkoittaa? Kalliimpien miesten pukujen kankaissa on mohairia estämään ryppyyntymistä, mohairia käytetään lisäämään tuotteen kulutuksen kertoa. Mohair mattoja on käytetty hoveissa ja esim Englannin kuningatar Elisabeth II huvipurren matot ovat mohairia. Mohair on kuituna helmiäisen hohteista, laatuja on monta. Kid mohair on super kid mohairia ollessaan n. 22-24 mikronia tämä vastaa merinoa ja aikuisen pukin karva on vahvaa yli 37 mikronin paksuisena. Mikron (micron) on mitta jolla ilmaistaan yhden karvan paksuutta. Minäkin teetän täällä syntyneistä ja jalostus eläimistäni säännöllisesti kuitu laboratoriossa testit. Ne kertovat kuidun laadusta, mutta myös ruokinnasta ja genetiikasta. Amerikassa ainakin on myös värillisiä mohairvuohia, tosin ne on jalostettu värillisiksi.
Angoravuohen tuottamasta kuidusta käytetään nimeä mohair, sillä angorakanin karvaa kutsutaan angoraksi eikä näitä kahta kuitua sovi sekoittaa toisiinsa. Turkin pääkaupunkia Ankaraa kutsuttiin muinoin Angoraksi ja tämä nimi siirtyi vuohen, kanin ja kissan nimen eteen.
Angoravuohet jaetaan kolmeen rotuun. Aasialainen, Etelä-Afrikkalainen sekä Texasilainen. Yleisemmin ja minunkin vuoheni ovat sekoituksia kaikista näistä kolmesta rodusta. Mutta silti niitä pidetään puhdasrotuisina. Näillä kaikilla on omat piirteensä ja jopa fysiologisiaa eroja. Näistä ominaisuuksista ja rodun jalostuksesta on tehty paljon kirjoja joita olen itsekin tilannut. Suomessa Angoravuohi ei ole vielä virallinen rotu. Rodun tunnusmerkkejä ovat karvan lisäksi mm. korvat, rakenne. Rodun määritelmä suomeksikin ilmestynee joskus tulevaisuudessa kun Evira tekee joskus päätöksen rodun virallistamisesta.
Angoravuohi Suomessa
Suomessa kanta on toistaiseksi tietääkseni pieni. Kokonais määrää en kuitenkaan tiedä tarkalleen, mutta ilmeisesti puhutaan muutamasta kymmenenestä. Joten rotu puhtaudesta ja sukusiitoksen estämisestä on kannettava suurta vastuuta. Minun vuoheni ovat sukuselviä. Päädyin sukusiitoksen välttämiseksi ja geneettisen pohjan laajentamiseksi tuomaan vuohia ruotsista syksyllä 2017. Tuonti prosessi kesti noin 18 kuukautta.Sillä halusin varmistua myös myyjästä, tilan terveys standardistaan. Valinta prosessia tehdessäni myyjä laittoi minulle pyytämättä kaikkien tarjokkaiden sukutaulut. Hän oli kirjannut mohairin tuotos määrän, prosentteina mitä rotua kukin vuohi on jne… ja koko se paperi sota kaupan päälle mitä tuontiin vaaditaan. Hurja ponnistus ja toivon sen kannattavannjoskus tulevaisuudessa. Ainakin opin paljon. Vuoheni kuuluvat MV1 Status ohjelmaan. Tosin viralliseen statuksiin menee vielä hetki aikaa.
Minulle vuohet tulivat yllättäen eteen ja hetken päätöksestä ostin ne tänne. Siitä lähti nyt viisi vuotta kestänyt ja tästä eteenpäin kestävä opiskelu mikä eläin on angoravuohi. Valitettavasti suomeksi tietoa ei ole saatavissa, mutta vuosien työ ja kiliämiset ovat opettaneet paljon. Toki luen ja haen tietoa eri lähteistä, mutta usein kirjallisuus ja lähteet ovat maista joiden ilmasto ja sijainti on hyvin erilainen kun meillä. Siispä olen pyrkinyt etsimään pohjoismaissa sijaitsevia vuohitiloja.
Sattumaa tai ei, huomasin ensimmäisenä talvena, ettei tiilinavetta ole hyvä vaihtoehto. Ja kun vertasin omia päätelmiäni muihin pohjoismaista löytämiini paikkoihin kaikilla muillakin oli puurakenteinen tai suurelta osin puurakenteinen rakennus. Syy on kosteus, nämä eivät siedä kosteutta hyvin. Vuoristo eläimiä kun ovat. Meillä toki talvi asettaa vielä omat haasteet verrattuna esim Etelä-Ruotsiin. Onnekseni iso-isäni oli rakentanut navetan yhteyteen laudasta tilaa jota on nyt remontoitu tuntosarvet omassa päässäni herkästi viestien. Tämän tilan ilmastointia, talvi olosuhteita, kosteutta jne olen seurannut nyt useita vuosia. Ja alan ymmärtämään kuinka saan tehtyä vuohille sopivat talvi olot. Tiloja mietittäessä on aina hyvä muistaa että nämä eläimet ovat alunperin vuoristosta kotoisin.
Kun toin vuohia suomeen myyjällä oli liki 30-vuoden kokemus nimenomaan angoravuohista. Hän sanoi:” pukit voivat olla ulkona -15 pakkas asteeseen saakka. Mutta tiineet kutut ovat kylmän arkoja. Jos kilejä syntyy tilan tulee olla liki +10 astetta tai tuon yli.” Minulla vuohet ulkoilevat talvellakin sään salliessa. Pojat useammin kun tytöt. Toki tuulen vaikutus ja mahdollisuudet ulkoiluun on aina otettava huomioon.
Vihavalahden angorakuttuja ja kilejä 19.5.18
Ruoka
Vuohi on luonnostaan puiden ja pensaiden syöjä enemmän kun heinän syöjä. Nämä vuohet eivät mielestäni ole samalla tavalla kaiken syöjiä kuten suomenvuohista kuulen usein kerrottavan. Minulla ei ole syöty seiniä, ei muovia… mutta tähän saattaa toki vaikuttaa sekin ettei minulla ole mahdollisuutta vuohien päästä mihin tahansa. Ja tila on mietityy niin ettei kukaan loukkaa itseään. Vuohieni aidat ei tarvitsisi olla korkeat n. 120cm riittäisi. Tosin kotonani on laumanvartija koira joka asettaa aidoillekin omat ehtonsa.
Lampaiden ruokia en pidä hyvinä vaihtoehtoina tälle rodulle. Olen jotakin kokeillut, mutta niissä on ollut aina ongelmia. Lehmien ruoat sopivat näille paremmin, mutta niiden kanssa on pidettävä silmällä annostusta. Kaura on ollut ok samoin poroelo/poroherkku. Kivennäisten saamisesta ja syömisestä on pidettävä huolta. Sillä ainakin minulla vuohi kasvattaa kuitua 2-2,5cm kuukaudessa. Tuohon jos lisätään vielä tiineys tai imetys kuttu voi joutua todella koville! Tällöin on mietittävä vieläkin tarkemmin ruokaa. Jos vuohesi imettää ja se lopettaa ruokailun on otettava heti yhteys eläinlääkäriin ja tutkittava veren kuva, kalsium magnesium taso. Samoin tulehdus arvot. Syömätön kuttu onnsaattanut irtottaa omasta kropastaan maidon tuotantoon kaliumin ja kalsiumin omista luistaan. Tällöin menehtyminen saattaa olla muutaman tunnin päässä. Mutta on muistettava, ettei angoravuohi ole maidontuottaja ja vuohi on luonnostaan eri kasvien syöjä kun lehmä. Mutta liian niukalla tai sopimattomalla ruoalla sairastutat vuohen. Mutta myös mohair-kuidusta näkee kun ruokinta on kohdallaan. Käytän tätä itse yhtenä vaistomaisesti indigaattorina vuohen voinnista.
Usein olen lukenut kirjoista ja blogeista: ” Ota yhteys oman alueesi pieneen tehtaaseen saadaksesi tietää mitä mineraali sekoitusta he suosittelevat vuohillesi ottaen huomioon esim. maaperän.” Valitettavasti meillä tämä ei ole mahdollista. Ja ainakin minulla niitä täysrehuja joita voisin edes miettiä käyttäväni on erittäin rajallinen määrä. Siksi ehkä vain tutkiminen ja kiinnostus ruokintaa kohtaan on ruokinnan tulos. Vuotuiset säiden vaihtelut, heinän laatu jne on myös huomioitava.
Pukit tulevat toimeen huomattavasti ravinneköyhemmällä ruoalla. Tosin nekin tarvitsevat seleeniä, vitamiinit ja kivennäiset. On väärin luulla, että vuohen ruoka on niukkaa ja ravinne köyhää. Ei myöskään pukkien kohdalla.
Kilejen ruokintaa ja kasvua on seurattava erityisen tarkasti. Siksi olen miettinyt, että kasvatan täällä syntyneet 1-1,5-vuoden ikään itse. Tai angoravuohista on hyvä olla kokemusta jos haluaa tulevaisuudessa ostaa minulta nuorempia vuohia. Pukki on sukukypsä n. 4kk iässä. Kutun voi astuttaa aikaisintaan 18kk iässä. Nämä siis kehittyvät hitaammin kun vuohet yleensä.
Luonne
Luonne on rauhallinen. Minun vuoheni eivät ole kovia kiipeilemään. Lähinnä ne nousevat takajaloilleen jotakin vasten. Minulla on vuohia jotka eivät mene edes pihan kiville. Ne eivät kävele ikkunalaudoilla tms. Joskun olen rakentanut kiipeilymahdollisuuksia, mutta käyttämättöminä ne on pitkälle poistettu. Toki kallio, iso kivi jne ovat positiivinen lisä virikkeeksi. Minun vuoheni eivät ole aitureita. Mutta jos joku on hetken yksin se on hyvin tyytymätön. Kaksi on minimi ja esim 8 on parempi kun kaksi. Sihen miten hyvin nämä pärjäävät muun rotuisten kanssa en osaa vastata. Sen tiedän, että nämä pystyvät lisääntymään muunkin rotuisten vuohien kanssa.
Vuohillani on hyvin tiukka hierarkia. Kututkin kalistelevat joskus sarviaan. Mutta usein katse tai jalan poljeminen on riittävä ilmaisemaan mielipidettä. Pukit käyttävät sarviaan luonnollisesti välillä voimien mittaamiseen.
Kutut ovat säyseitä, tosin aika arkoja mutta uteliaita. Minun vuoheni saavat tulla luokseni jos haluavat. Mutta en pakota niitä, en kävelytä hihnassa tms. Pukit ovat huomattavasti aktiivisempia ottamaan ihmiseen kontaktia. Testosteroni saattaa saada ne kokeilemaan ihmisenkin egoa vs niiden ego. Minun Figaro pukkini on kookas, se ei ole vihainen. Mutta en päästä sen luokse läheskään ketä vain. Se mittaa aina tulijan päästä kantapäähän, se tuntuu haistavan mahdollisuutensa jallittaa. Pukeistani Calle tas tuntuu olevan arka ja väistävän höyhentäkin.
Haiseeko pukki? Haju on pahin syyskuusta joulukuun loppuun. Tässäkin on yksilölisiä eroja. Mutta tammikuussa mielestäni haju vähenee minimiin.Kuohittu/ Leikattu pukki ei haise ja se voi olla luonteen ja testosteroninkin kannalta joskus paras vaihtoehto. Lisäksi kuohiminen pitää mohair-kuidun pehmeänä ja tuotannon runsaana.
Mutta se mikä on ollut jännä huomata… mies on vuohille helpompi hoitaja kun nainen. Naiseenkin luotetaan, mutta mies on turva ja ohjaaja. Usein esim. isäni on saanut silittää kuttuja aiemmin kun minä.
Parasiitit ja muu hoito
Parasiitit eli madot joita aina kuuluukin olla vuohilla on eräs asia jonka haluan nostaa esille. Lehvien syöjinä angoravuohet sietävät huonommin matoja. Olen lukenut eri lähteistä, että tämä rotu on erityisen herkkä parasiiteille. Itse en kuitenkaan panikoisi tämän asian suhteen turhaan. Mutta laidunpuhtautta tulee miettiä. Lääkintää en tekisi ilman uloste näytteidn tutkimista. Parasiitit ovat yksi syy miksi itse pyrin tarjoamaan vuohille paljon lehviä ympäri vuoden. Onhan se työlästä, mutta sairas vuohikin on työläs ja kurja asia.
Kerin vuoheni kahdesti vuodessa. Tuolloin karva on n. 15cm pitää. Kili tuottaa kid mohairia 500-700 grammaa 7 kerintä kerta. Kid mohairiksi lasketaan usein kolme ensimmäistä kerintää ja yli vuoden ikäinen antaa jo kuitua noin 1,5 kg. Aikuinen kuttu tuottaa kuitua 4-6 kg ja pukki 5-8 kg vuodessa. Kerinnässä on lisäksi huomioitava todella ohut iho. Ylimääräinen iho joka muodostaa poimuja. Mahdollinen kaulapussi, alas kiinnityynyt kainaloiden iho. Myös jalkoihin ja sorkkien ympärille kasvaa pitkät karvat. Naaman karvoituksen leikkaan tarvittaessa pois talvella ainakin kertaalleen. Minulle oli yllätys, että pukkien virtsanjohdin on toisilla pientä ”napaa” lukuunottamatta vatsaan sisällä, mutta yhdellä pukillani se on ulkoneva kuten uros koiralla. Samoin kivespusdien rakenteissa on eroa. Nämä on huomioitava kerintöjen yhteydessä ettei tapahdu vahinkoja.
Kiliä ei saa pitää kiinni sarvista ennen 1,5-vuoden ikää. Sarvet eivät ole kiinnityyneet kunnolla ennen tätä ikää kalloon. Muutoinkin sarvista kiinni pitämistä tulee välttää. Sarvet ovat herkkä paikka ja osa vuohen imagoa ja paikkaa lauma hierarkiassa.
Sorkkien leikkuu on tärkeä ja huomioitava asia. Itse olen pitänyt sorkkien hoito ja tarkistus välin noin 2kk. Toki silä on väliä paljonko sorkat kuluvat. Liian pitkäksi pääseet sorkat aiheuttavat terveysriskin sekä jalkojen virheasentoja.
Facebookista löydät kuvia ja informaatiota Vihavalahden angoravuohet
Calle kevät talvella 2018 kerinnässä mohairia tuli 2500g + huonot pois heitettävät
Syksyllä 2015 heräsi ajatus: ”Olisikohan mahdollista tuoda Suomeen mohairvuohia.” Olen yrittänyt löytää näitä eläimiä Suomesta, mutta kanta tuntuu olevan hyvin pieni ja sukusiitoksen vaara on ilmeinen. Angoravuohet ovat minulle A: lemmikkejä sekä B: villantuottajia. Tästä syystä haluan pitää heidät puhdasrotuisina ja suku on tärkeä seikka jo mohairkuidunkin vuoksi. Omille kutuilleni ei siis löytynyt pukkia tai pukille kuttua. Siitä alkoi pitkään kestänyt prosessi.
Alkuvuodesta 2016 löysin ilmoituksen ulkomailta: ”Myydään angoravuohia.” Ensimmäinen eikä toinenkaan kysyminen tuottanut myöntävää vastausta, mutta lopulta sain vastauksen: ”Kyllä voin myydä.” Tällöin otin ensimmäisen kerran yhteyttä Eläinten terveys ETT ry:een. Sieltä varoiteltiin heti, ettei tie olisi helppo. Luin myös paljon artikkeleita EVIRA:n pienten märehtiöiden tuonnista. Tuolloin selvisi, että jos nyt toisin vuohia niillä olisi hyvin hyvin pitkä karanteeni ja scrapievapautta eläinlääkäri tuskin suostuisi vietäville eläimille vakuuttamaan. Selvisi myös, että Suomi, Ruotsi ja Itävalta ovat hakeneet EU:lta scrapien mitättömän riskin statusta. Mutta myönnettäisiinkö statusta, ja milloin, oli keväällä 2016 auki. Lopulta status myönnettiin 1.9.2016
Odotin joulukuuhun 2016, jolloin tiedustelimme uudelleen ystäväni kanssa olisiko aiemmin löytämäni myyjä edelleen halukas myymään minulle vuohia. Tällöin vastaus oli: ”On astutettu, katsotaan….”
Kevät 2017 eteni ja oltiin kesän kynnyksellä. Sain tiedusteluun vuohien ostosta myöntävän vastauksen. Tästä lähti todellinen paperishow…. myyjä otti asioista selvää Ruotsista ja Suomesta. Samoin minä soitin ja selvitin ties kuinka paljon. Lopulta myyjä ilmoitti rekisteröityneensä vuohien viejäksi. Minä ilmoittauduin tuojaksi. Jälleen puheluita ja ohjeita, ETT, Evira, maa- ja metsätalousministeriö…. Paperitöiden määrä oli aikamoinen.
Alkoi myös karanteenitilojen rakennus…. karanteeniasut, yms käytännön asiat piti järjestää.
Kuljetus oli iso haaste. Ei nimittäin meinannut löytyä vuohille pitkille matkoille riittäviä ajolupia ja katsastettua kalustoa, mutta Facebookin vuohiryhmän kautta löysin Elisan. Tapasimme, ja sovimme yksityiskohdista, kuinka saisimme kaiken tältä osin onnistumaan. Kiitos Elisan miehelle Vesallekin kaikesta! Nyt vain laiva! Noh, eihän tämäkään ollut mutkatonta. Nimittäin löytyi vain yksi yhtiö joka suostui ottamaan vuohet kyytiin. Sitten reittisuunnitelmat, pelastussuunnitelmat ja viralliset leimat tuontilupaan.
Vielä tuontia edeltäneen viikon aikana meinasi tulla show. Ratkottavaksi osoittautui asiakirjojen faxaaminen, tähän jouduttiin pyytämään erityispoikkeuslupa sähköpostin käyttöön. Toinen huolenaihe oli vielä yksi tutkimustulos. Tämä ratkesikin ETT:n puolelta seuraavana päivänä.
Satamassa kuulin vielä, etten löydykään virallisesta Traces-järjestelmästä. Siis soitto vielä Ruotsista Suomeen samana aamuna kun olimme hakemassa vuohia. Onneksi kaikki järjestyi ja saatoin huokaista helpotuksesta.
Calle
Sain tutustua myyjän kaikkiin eläimiin ja tiloihin. He olivat todella ystävällisiä. Tämä koko projekti vaatii myös myyjältä erittäin paljon! Minulla kävi tässä asiassa todellakin tuuri, että heillä oli aito halu käydä koko prosessi läpi. Kun loimme yhteyttä heihin en arvannutkaan kuinka suurta sitoutumista vientiin vaadittaisiin!
Alkoi kotimatka. Olin sopinut laivan henkilöstön kanssa erikseen mahdollisuudesta käydä autokannella varmistamassa vuohien hyvinvoinnin. Onneksi kaikki onnistui ja sujui hyvin. Samoin aina kun eläinkuljetus pysähtyi, tarkastimme eläinten voinnin. Kaikki hyvin!
Kutut Aida, Barbro ja Dea karanteenissa
Alkoi karanteeni, periaatteessa karanteeni on vapaaehtoinen, mutta toimin suositusten mukaan. Vuohet pääsivät pois karanteenista, kun asiat olivat kunnossa. Muutama päivä meni ennen kuin minulla olleet vuohet ymmärsivät laumaan tulleen uusia. Pukit sopeutuivat keskenään helpommin kuin kutut. Tällä hetkellä he ovat olleet yhtä laumaa noin viikon. Näissä asioissa aika, riittävät tilat sekä ihmisten toiminta on kaiken a ja o. Hyvin meillä on mennyt, mutta eläimiä on täytynyt osata lukea.
Summasummarum: Pitkä prosessi joka toteutui erittäin hyvän tiimin ansiosta! Kiitos vanhempani, Margareta, Elisa, Vesa sekä kaikki muut ketkä olette osallistuneet jollakin tavalla tähän projektiin.
Oma suhteeni uuden oppimiseen sai taas uutta potkua. Minulla on ollut vieroksuva ja liki viha suhde värttinään. Olen omistanut jo vuosia alapainotteisen värttinän ja tiedän periaatteen miten monikin värttinä toimii. Olen välillä kursseillakin näyttänyt kuinka alapainotteinen värttinä toimii. Ja jopa kuinka juuri kehrätyn säikeen voi ketjukerrata suoraan värttinään. Mutta kynnys oman värttinöinnin oppimiseen ja sen ylittäminen on ollut suuri. Olen haaveillut värttinäkehräämisestä jo kauan. Mutta mörkö olisi kaadettava, henkisesti.
Ensimmäinen kokeiluni tuetulla värttinällä.
Astuin lähemmäksi omaa mörköäni noin kuukausi sitten. Kehrääjä ystävieni tapaamisessa pyysin, että saisin lyhyen opastuksen tuetun värttinän käytössä. Seurasin ja kokeilin värttinää muutaman metrin Barbro Heikinmatin opastuksella. Sain Barbrolta lainaan yhden venäläisen ja yhden tiibettiläisen värttinän. Opetettajani, mentorini tiesi taatusti mitä puhuu joten hän on yksi parhaista kuka voisi minut opastaa tälle polulle.
Kotona värttinät houkuttelivat ja yhtenä iltana päätin selättää mörköni. Katsoin taas muutaman youtube videon ja otin värttinän käsiini. Mutta jotakin tein vääri!! Ei se ei pyöri kuten videossa. Järki sanoi, että teen jotakin väärin. Sain kyllä lankaa mutta se oli liian löyhää. En uskaltaisi kerrata sitä. Joten kehräyskokemukseni auttoi minua jo ymmärtämään etten ymmärrä. Näin kävi vaikka minua opetettiin kädestä pitäen ja vaikka luulin ymmärtäneeni mitä näen videolla. Oikeasti en ymmärtänyt mitä teen väärin. Mieleeni tuli:” kuinka pääsevät eteenpäin ne innokkaat kehrääjät jotka aloittavat samalla tavalla. He polkevat suossa itselleen kuoppaa? Kenties he kysyvät myös joltakin toiselta apua. Mutta jos neuvojan käyttämät termit ovat outoja, oppilas ei tiedä mitä opettaja puhuu. Tai jos neuvojalla itsekkään ei omaa riittävää määrää kompastumisia takanaan kerättynä työkalupakkiin opastaakseen miten nousta jatkamaan matkaa.”
Sanskin ensimmäiset harjoitukset
Otin yhteyttä taitavaan ystävääni Mervi Annalaan. Hän opettaa värttinäkehräystä ja kehräämistä Kokkolan suunnalla. Tiedän Mervin taitavaksi opettajaksi ja varsinkin pro pitsinnyplääjäksi. Joten jos joku kaipaa Länsi-Suomen suunnalla hyvää opettajaa voin suositella Merviä lämpimästi. Joten käännyin asiassani osaajan puoleen. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja ymmärsin missä on vika. Kysyin vielä lisää vinkkejä myös Barbrolta. Mutta suurin syy oli kokemattomuus ja sen tiesin, että harjoittelu on ainoa tie joka nyt auttaa. Siis harjoittelin!! Hitaasti!! Kunnes tapahtui jotakin. Opin luottamaan värttinän ideaan. Nyt siis upposin värttinöintiin aivan kokonaan. Jihuu!! Mutta se mitä ymmärrän on, että voin katsoa videoita. Voin harjoitella, minun täytyy harjoitella ymmärtääkseni ja oppiakseni. Mutta tiedän myös että tarvitsen värttinäkurssin. Koska intoni värttinöintiin on syttynyt jo ennen rohkeuttani itse tarttua tähän kauniiseen esineeseen olin sopinut Rukkikuiskaajan eli Laura Hämärin kanssa, että hän tulee opettamaan värttinäkehräämistä 1.-2.7.2017 Villitarhalle Loviisan Kuggomiin. Tiedän että vaikka joku voi ajatella minun osaavan kehrätä niin itse tiedän että eteenpäin pääsen vain opettajieni avulla. Olen onnekas kun heitä on monta.
Tämä on myös yksi kantava syy ja idea miksi itse opetan. Tarvitsen itsekin kokeneen opettajan ja mentorin. Tarvitsen muita kehrääjiä joiden kanssa jakaa asioita ja kysyä jos siltä tuntuu. Olen onnekas kun olen löytänyt nyt molemmat. Ja toivottavasti Suomi kehrää 100 tapahtuma tuo osaltaan kehrääjille saman mahdollisuuden kehräyskursseja suinkaan unohtamatta.
Istuimme Rukkikuiskaajan eli Laura Hämärin kanssa Joulukuussa 2016 Helsinkiläisessä ravintolassa syömässä. Siitä se ajatus sitten lähti!! Ajatus juhlistaa Suomen juhla vuotta. Kehrääminen kuuluu aikaan ennen itsenäistymistä ja senkin jälkeen niin iloissa kuin suruissa. Hyvinä ja huonoina aikoina. Mutta nyt on aihetta vain iloon.
Laura on päivittänyt Rukkikuiskaajan blogiin kiertueesta sekä idean että kiertue aikataulun. Aina emme ole Lauran kanssa itse paikalla, mutta olemme luvanneet olla näissä tapahtumissa kummeina. Rukki ja Rautapadan tapahtumista löydät kaikki ne tapahtumat joihin Sanski osallistuu.
Tämä on mahtava mahdollisuus tulla paikalle vaikket osaisi kehrätä. Tai jos osaat kehrätä tule juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia. Teemme tätä kiertuetta voimavarojemme sekä oman aikataulumme mukaan. Mutta se on varmaa…rukki surisee nyt koko suomessa 😀
Pitkäkarvaisten kissojen villaa kehrään harvoin. Nyt kun Rukkikuisskaaja haastoi meidät kehrääjien kehruu vuoden lopettamisen kunniaksi kaivamaan varastoja, päätin kehrätä Arjan kissojen karvoja. Kehräsin Arjalle lankaa jo ehkä kolme vuotta sitten, mutta tämä erä on hieman odottanut ja odottanut. Sitä en tiedä minkä rotuisen tai rotuisten kissojen villaa on kyseessä. Mutta ihanaa ja pehmeää karva on <3, sen tunnen heti. Osin työ on odottanut, sillä se on vaatinut minulta inspiraatiota sekä rauhassa tekemisen fiilistä.
Pitkäkarvaisten kissojen karva huopuu helposti harjatessa. Huopuneet villat täytyy ensin avata, mutta helposti sähköistyvä karva on haaste.Toinen kissan karvan haaste kehräämisen kannalta on huopuminen. Kädet on oltava kuivat ja määrä sellainen, että se kestää selvänä. Arja kertoi sukkien olevan maailman lämpimimmät ja kestävän hyvin kulutusta. Kestoa sukkiin on tuonut huopuminen. Hän ei kuulemma Helsingissä vanhassa koleassa kerrostalossa halua muita käyttääkään. Langan ei tarvitse sukkiinkaan olla kuin 2-säikeistä ja neulepuikolle 3,5 -4 sopivaa. En laskenut metrejä tai painoa. Tein sen mitä Arja oli minulle toimittanut ja sukat on toiveena.
Minun kehräysvuoteni ei ole suinkaan loppumassa vaan vasta päässyt vauhtiin. Maalla asuvana toki vuoden luonnolinen kiertokulku rytmittää vuottani. Seuraan luontoa ja omaksi ilokseni ennustan esimerkiksi jäiden lähtöä. Vanha kansa sanoo: ” Kynttilänpäivästä (31.1.16) voi ennustaa jäiden lähdön. Laske Kynttilänpäivästä seuraavasta nuoskasta 9 viikkoa eteenpäin. Tällöin lähtee jäät.” Täällä 1.-2.2.16 oli suojasää. Joten saa nähdä onko jo huhtikuun alussa jäät poissa tai heikkona. Aikaista kevättä vanha kansa näillä säillä siis ennustaisi. Mkäli näin on minä alan kehräämään aikaisin keväällä ulkona. Seuraan lintujen muuton ja kukkien kasvun. Kaikkea ihanaa odotellessa. – Sanski-
Pari vuotta sitten puhuin ystäväni Even kanssa kehräämisestä. En muista miten Eve päätyi kertomaan minulle Siperiassa pula-aikana käytetystä perunavärttinästä. He kuulemma ottivat suoraan karvaa lampaalta ja tekivät tikusta ja perunasta värttinän.
Värttiän tarvikkeet: Mahdollisimman pyöreän muotoinen peruna joka halkaistaan. Oksa, jota voit käsissäkin suoristaa. Oksa täytyy laittaa mahdollisimman keskelle perunaa. Paino ja koko riippuu mitä olet tekemässä.
Heinäkuun kehräyshaasteeseen valitsin puuvillan. Kehräystekniikkaa ei oltu rajattu. Joten ketjukertasin (Navajo-kertaus) puuvillakuitua suoraan värttinään. Hidasta! Lisäksi täytyi hieman tutkia perunan painoa suhteessa lankaan ja puuvillaan.
Halusin kuitenkin antaa pienen, halvan ja hauskan tavan opettaa esim. lapsille kuinka lankaa voi valmistaa. Tarvitset siis tikun, perunan ja aloituslangan joka solmitaan tikkuun. Minä en ole värttinällä kehrääjä, mutta tätäkin on hauska pitää taitona yllä. Kehrääminen on helpoin aloittaa hahtuvallakiekon säikeillä (sama mistä voidaan kutoa vaippapöksyjä tai lapasia), huovutusvillalla tai karstatulla lampaanvillalla.
Näin pääset alkuun: Aloituslangaksi käy mikä vain villalanka. Sen sijaan, että sanallisesti selittäisin kaiken laitan linkin alkulangan sitomisesta. Perunavärttinällä voi siis kehrätä aivan kuten millä muulla tahansa alapainotteisella värttinällä. Ohessa video jossa tekniikka näytetään aika selvästi.Peruna vain pyörimään ja kokeilemaan.
Hauska tehtävä. Mutta jälleen nälkä kasvaa tekniikan oppimiseksi. Mitä jos kierteet olisivat toisinpäin? Mikä on lankojen paksuuden vaikutus lopputulokseen? Miten lanka muodostuu kolmiulotteiseksi jos buklee ilmeen antava lanka onkin todella raaka työstetty? Haastoin siis itseäni tehtävän annoin puitteissa useallakin tavalla.
Luonnonväreinvärjättyä sekä värjäämätöntä mohair buklee-lankoja
Kehräyshaasteen ideana oli tehdä lanka mohairista. Siis katsoin vasta kerittyjä vuohieni villoja hymyssä suin. Päätin käyttää värjättyä kuitua ainakin osana valmista lankaa. Luonnonvärivärjäys jo kiehtoo nähdessäni vapaana lainehtivaa järven. Päätin yhdistää tähän tehtävään nämä kaksi taitoa. Keitin pienen liemen ja värjäsin villat. Mohair-kuidulle sopii erittäin hyvin keittovärjäys. Kannataa kokeilla joskus. Buklee siis koostuu kolmesta langasta: ydin säie, ulkonäön antava säie sekä lanka/säie joka sitoo edelliset säikeet yhteen. Enkä tehnyt tehtävää siitä mistä aita on matalin.
Mietin joka työvaiheessa lopputulosta. Tunnen jo mohairkuidun käytöksen joten sen tiedon hyödyntäminen tehtävässä oli ilo. Mohair on osoittautunut kuiduksi jonka ominaisuudet ovat hyvin moninaiset. Ominaisuuksia joita en ole tavannut muilla kuiduilla. Samasta kuidusta voi saada lähes yhteen liimautuvaa, mutta ei huovuttunutta. Tai kuitu voi olla hyvin irtonaista. Yleensäkin, jotta lopputulos voi vastata ajatusta on tiedettävä ennen metrinkään kehräämistä mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Tähän pyrin villan valinnasta alkaen.
Alpakka buklee
Tehtävän aikana ajatus laukkasi ja oli ”pakko” kokeilla ajatuksiaan. Niin entä jos langan tekisikin kierteet toisin päin? Lopputulos on paljon kovempi ja latteampi kuin ”oikein päin” säikeet kehrätyissä vyyhdeissä. Joskus voisi kokeilla tätä tekniikkaa valmiilla kaupasta ostetuilla langoillakin. Ne kun eivät välttämättä sitoudu toisiinsa niin, että ne voisi suoraan kerrata yhteen. Variaatioita siis tämän tehtävän tiimoilta löytyy.
Haasteen 5/2015 aikana tehdyt harjoitukset ja variaatiot
Toukokuu! Kevään huipentuma, kesä on jo nurkan takana!
Tänä vuonna toukokuussa on montakin syytä juhlaan: vappa, äitienpäivä ja valmistujaisjuhlat ovat aina hyvä syy nostaa maljaa ja kilistellä, mutta tänä vuonna Rukki & Rautapata juhlii ja iloitsee pienistä mohairvuohi-kileistä, Helmistä ja Sulosta!
Oletko ajatellut että tänä vuonna kevään juhlittaville voisi antaa uniikin käsityölahjan, lahjakortin tai vaikka lahjaksi kurssin kesän tapahtumiimme! Tutustu näihin kaikkiin verkkokaupassamme!
Pikku kilien kasvua voit seurata nettisivujemme blogista tai Facebook-sivuiltamme.
Huhtikuun 20. päivän 2015 illalla kuului pihalta ääntä, joka ei kuulu normaaliin äänimaailmaan. Löysin pihalta kaksi juuri syntynyttä mohairvuohi kiliä, kutun ja pukin. En ole ikinä lukenut tai kuullut, että nämä vuohet tekisivät kaksoset. Yleensä näistä on kerrottu:” tiinehtyvät huonosti ja tekevät yhden kilin kerrallaan.”
Mohairvuohi kaksoset 21.4.2015
Nyt kun muutama päivä ja yö on takana, kilit ovat vahvistuneet kovasti. Vaikka moni saattaa olla kiinnostunut näkemään nämä pienet, vielä horjuvin askelein kävelevät suloisuudet, vuoheni tarvitsevat rauhan. Emä on erinomainen hoitaja, mutta ei laske kilejään katsomaan kun tutuimmat hoitajansa. Muutenkin tahdon antaa vuohilleni hyvän ja rauhallisen elinympäristön. Kunnioitathan toivettani, vaikka kilejä voisi tehdäkin mieli tulla katsomaan.
Kehräyshaasteen 4/2015 langat olivat 10-12.4.2015 messuilla nähtävillä. Kuulin lankaa arvioitavan:” Nyt ei ole tarjolla helmiä sioille.” Toki lausahdus sisälsi paljon huumoria, mutta jotakin ylellistä tämä kuitenkin on.
Valitsin kehräyshaasteen materiaaleiksi mulperi- ja tussahsilkin. Tussahsilkki tunnetaan myös villisilkkinä. Kuitu on kullan-kettaisen/kuparin sävyistä. Se on kuituna karkeampaa ja epäsäännöllistä. Tussahsilkki on helpoimpia silkkejä kehrätä. Mulperisilkki on valkoista, liukasta, korkeakiiltoista. Siitä sanotaan, että se on arvokkainta silkkiä. Mulperisilkin liukkaus tuo omat haasteensa kehräämiseen. Mutta kun sen saa ohueksi langaksi se on todella kaunista ja ihanan tuntuista. Syy siihen miksi valitsin kuiduksi silkin, juontaa omaan menneisyyteeni. Aidot helmet punaotan aina silkkiin. Aidot- ja viljellyt helmet ovat minulle tuttuja. Päätin yhdistää kahden eri alan tietoni tähän tehtävään. Kehräsin silkeistä hyvin ohutta lankaa. Langassa on paljon kierettä, sillä runsas kierteinen silkki kestää moninverroin enemmän käytössä kuin mikään muu kuitu. Silkin ominaisuudet sallivat pienten ja huomaamattomien somujen tekemisen lankaan.Tämän vuoksi navajo-kertaamisesta tuli tasasita ja kaunista. Kerratessa syntyvät solmut ”uppoavat” kauniisti lankaan. Käytin helmien punomiseen hengetöntä. Tiivis kierre esti myös langan halkeamisen ja helpotti säikeen koossa pysymistä.
Otin huomioon lankaa tehdessä: (Nyt käytin lasihelmiä/pinnoitettuja lasihelmiä ja sovelsin työkokemustani)
*Lasi/pinnoitetunhelmen halkaisija 2-2,5mm (Vaati hengettömän, sillä virkkukoukut olivat liian suuria helmen reikään)
*Helmi on näin pieni, jotta helmen reikä täyttyisi eikä näytä rumalta, minun mielestäni.
*Langan tulisi olla niin ohutta, ettei kaksinkertaisena pakota helmeä halkeamaan ajankaan kuluessa. Helminauhoja punottaesa taitava ja osaava ammattilainen ottaa tämän huomioon. Helmen punojat eivät syyttä ole oma ammattikuntansa.
*Helmen ja kuidun mahdollinen pesun kestävyys. Mitään helmiä ei tulisi vesipestä.
*Ota selvää helmen pinnoitteesta (kulutuksen kesto/vesipesu) Jos peset langan liian kuumassa tekohelmi voi heti vaurioitua.
Tussahsilkissä käyttämäni helmisekoitus
Tavoitteeni oli kehrätä ikäänkuin vesipisaroita lankaan. Varsinkin valeassa vyyhdissä helmet näkyvät keikohkosti. Auringon valossa ne välkkyvät kuin timantit, mutta kameran oli vaikea vangita tätä kuvaan. Kertasin langat osissa, sillä yhdellä kerralla työstäminen ei ollut ajankäytöllisesti mahdollista. Valmiissa 50g vyyhdissä on 3-säikeistä navajo-kerrattua lankaa yli 200m joista helmiä on 13 grammaa. Sama suhde säilyi koko yli 100gramman ajan. Navajo-kertaus on siitä kiitollista, että sitä voi jatkaa huomamattomasti ja kestävästi jos on tarve, kuten nyt oli. Helmet eivät ole tasaisin välimatkoin, jotteivat ne osuisi valmiissa työssä mahdollisesti aina kohdakkain.
Kun aikoinani neuvoin asiakkaita helmikorujen käytäössä, valitsin helmiä koruihin, punoin uudelleen helminauhoja tai kerroin heille helmistä tuotteessa helmituotteen huolto oli erittäin tärkeä nostaa esiin. Helmi on aina (myös synteettinen helmi) herkkä. Pue helmiä sisältävä tuote aina viimeiseksi päällesi ja ota se ensimmäisenä pois. Helmien käyttöikää voit lisätä huomattavasti kun et kastele niitä vedellä, vältät helmien joutumista alttiiksi hiuslakalle tai hajusteille.
Kun harkitsen helmiä sisältävän langan kehräämistä pesen aina langan 1-säikeisenä. Näin vältän turhaan vettä ja vedenlämpötilaa. Myös synteettisten helmien myyjät suosittelivat tiedustelemaan heiltä pinnoituksista ja välttämään kemikaaleja ja vettä. Helmi on aina herkkä. Oikeista helmistä ei syyttä suotta makseta paljon. Helmituotteen tai korun käyttäminen vaatii yleensä opastuksen. Oikein käytettynä ne kestävät vuosikymmeniä tai satoja.
Ohessa pari vinkkiä, jotka voi katsoa läpi ennen kehräyskurssia. Mallina toimii Vuokko-mummoni rukki joka on ns. kiikalainen malliltaan.
Perinne rukki käyttövamiinaRukin penkin päässä on kahva joka liikuttaa penkin alapuolella olevaa puuruuvia. Ruuvin kuuluisi liikkua. Se osa joka liikkuu ns penkin päällä oleva pyöreä ämmäRukin pyörän läpi menee takorautainen akseli (tappi) joka on yleensä kiinni puuruuvveilla. Puuruuvvit voi irroittaa ja poistaa kaiken lian ja ruosteen. Ruosteen voi poistaa esim. hiomapaperilla. Lika lähtee pesemällä saippualla ja lämpimällä vedellä.Ulkokaari jossa on piikkejä on nimeltään lyhty. Se ei haittaa, jos lyhdystä puuttuu piikkejä. Lyhdyn päässä on torvi ja sisällä kara. Nämä kaikki osat, Torvi, kara ja piikit olisi hyvä olla puhtaat. Eli lika ja ruoste poistettu. Esim kynsiviila on osoittautunut varsin hyväksi työkaluksi
* Kuvassa näkyy pieni kiekko eli kakkara. Kun lähdette avaamaan sitä pois karasta ja lyhdystä huomioi, että kakkarassa on VASTAKIERRE! Kierrä sitä auki siis vastapäivään. Näin saat puolan pois paikaltaan.
* Puolan sisällä saattaa olla likaa. Kätevä konsti poistaa lika on porata 7-8mm terällä kerran reiän läpi. Kuvassa näkyvä lanka laitetaan kurssilla.
* Kaikki kuvassa 4 näkyvät osat lähtevät oikeasti irti.
* Rukin osien pudottelua tulee välttää! Ne lohkeavat helposti.
*Kun rukin kaikki osat on puhdistettu niiden kuuluisi liikkua helposti. Ylimääräinen kitka vaikeuttaa polkemista sekä langan kulkua. Mikäli joku kohta ahdistaa se kannattaa korjata. Mikäli kuuluu naririnaa yms. osia voi myös rasvata esim. ompelukoneöljyllä tai vastaavalla.
* On eduksi jos puolia on useampi kuin 1 kpl, Kursseilla on myynnissä usein mm. karstoja sekä kahden kokoisia puolia.
Kysykää toki jos joku askarruttaa!
Villitarhan Aarian ensimmäisen kerinnän villa on valintani. Aaria ja hänen villansa ovat minulle entuudestaan tuttuja. Villitarhan Aaria on kirjava, pääsääntöisesti eri harmaan sävyjä villassaan kantava alpakka. Aarian harmaat sävyt ovat niin kauniit että langasta tulisi upea ja kiilto tulisi olemaan huikea.
Villitarhan Aaria Kuvaaja Villitarha
Villitarha on Loviisassa toimiva alpakkatila. Aaria on yksi tilan kuudesta alpakasta. Villitarhalla arvostetaan eettisyyttä sekä ekologisia valintoja. Alpakat ovat lemmikkejä, joita hoidetaan hyvin ja yksilöllisesti. Villitarhan alpakoita pääsevät katsomaan myös liikuntarajoitteiset ihmiset. Villitarhalla on hyvät tilat ja puitteet järjestää pieniä, noin 10 henkilön kursseja, tyhy-päiviä tai muita tilaisuuksia. Villitarhan henki on mukaansatempaava ja tunnelmallinen. Sinne on aina mukava palata järjestämään uusia kursseja.
Halusin valita Aarian villan kehräyshaasteen kuiduksi sillä siitä on mahdollista tehdä hyvin ohutta lankaa. Tehtävän antoon kuului kertoa mikä on oma ohuen langan ennätys. Ohuin lanka jonka olen tehnyt, on Lassi mohairvuoheni kilinvillasta kehrätty 940metriä/ 40 grammaa 1-säikeisenä. Vastaavan langan tekemiseen (Haasteessa pyydettään vänhintään 100g määrää) minulla ei ollut maaliskuussa aikaa.
Alpakanvilla jota käytin, on raakavillaa. Kerinnän jälkeen villat on jaettu I- ja II- luokan villoihin. Nyt erottelin villat vielä tarkemmin. 1-luokan villat jaoin 6:n eri laatuiseen osioon ja pyrin käyttämään vain yhdenlaista kuitua. Puhdistin samalla suurimmat roskat pois. Kehräsin villat likaisena enkä karstannut kuitua missään vaiheessa. Kuivana kehrätessä kuidusta irtoaa parhaiten roskat sekä lyhyet villat ja jälki on tasaisinta. Kehrätessä roskia joutuu vielä nyppimään pois ja osa putoaa lattialle samalla kun kuitua käsittelee.
Haasteessa pyydettiin tekemään ennätys ohutta 2-säikeistä lankaa pitsineuleisiin. Otin kuitenkin omaksi lähtökohdakseni Miirman toivoman langan vaikkakin hän sai tehdä lopullisen päätöksen mallista. Minusta oli tärkeää, että lanka on aika tiiviskierteistä ja tasaista alusta loppuun sekä pehmeää. Tiivis kierre ja pehmeys ovat usein vaikea yhdistelmä. Mutta mielestäni onnistuin. Minä lähdin kokeilemaan tämän villan rajoja. Mielestäni jokaisella kuidulla on tietyt ominaisuudet ja rajat. Niiden puitteissa täytyy heti ensimmäisestä senttimetristä lähtien päättää minkälaista lankaa tekee koko määrän. Pitsineulehuivi langan täytyy olla tasaista. Jokainen roska ja pieni takku tulisi näkymään valmiissa työssä. Toki ne kertovat käsityönä tehdystä langasta, mutta ne eivät ole kauniita ohuesta langasta tehdyssä huivissa. Lisäksi takkuihin ja epätasaisessa kierteessä on vaara, ettei lanka kestä.
1-säikeisessä langassa oli pääsääntöisesti 5-10 karvaa. Työ on tehtävä hitaasti ja vaatii keskittymistä. Vaikeimmat kohdat olivat tauon jälkeen uudelleen kehräämisen aloittaminen sekä langan jatkaminen langan katkettua. Tiesin ennestään, että kertaaminen on myös tehtävä huolellisesti ja hitaasti. Lanka on ohutta ja jos se jää kerratessa kiinni, se menee helposti poikki. Tosin, koska tähän 1-säikeinen lankaan oli tietoisesti kehrätty aika paljon kierrettä, katkeamisen vaara oli aika pieni. Lisäki Aarian kuitu itsessään kestää hyvin vetämistä. Kehräämiseen meni aikaa 32 tuntia ja kertaamiseen 5 tuntia. Lankaa tuli 117 grammaa ja 921 metriä.
Suuremassa vyyhdissä 600 meriä Pienemmässä 321 metriä
2-SÄIKEINEN AARIA LANKA TYÖN ALLA
Minun tehtäväksi jäi jalostaa tuo seittimäisen ohut, upean värinen ja hyvän kiillon omaava lanka joksikin. Tehtävä oli todella mieluinen ja hetken lankaa katseltuani tiesin, mitä siitä tulee. Valitisin aika yksinkertaisen, mutta näyttävän pitsineulemallin, joka tulisi testaamaan langan rajoja. Yhteenneulotut silmukat ( 4s yhteen) vaatii langalta hyvää vetolujuutta. Olin todella yllättynyt langan kestävyydestä. Vyyhdiltä kerälle kerittäessä lanka katkesi 2 kertaa. Molemmilla kerroilla kyse oli omasta virheestäni eli lanka jäi jumiin vyyhdinpuun väliin ja epähuomiossa nykäisin lankaa aivan liian kovin ottein. Neulottaessa lanka käyttäytyi esimerkillisesti! Myöskään takaperin neulominen eli purkaminen ei tuottanut ongelmia. Ihanan pehmeää, hyvin puikoilla käyttäytyvää ja kauniisti asettuvaa lankaa on aina ilo neuloa. Tämän langan kohdalla iloa lisäsi vielä langan upea väri ja kaunis kiilto. Sanskille siis kymmenen pistettä ja punainen ämpäri tästä langasta! Aarialle ja Villitarhan väelle isot kiitokset upeasta kuidusta <3
By Miirma
Olen neulonut useista Villitarhan alpakoista peräsin olevia lankoja ja voin sanoa, että niissä on eroja. Ei pelkästään värissä, vaan myös kiillossa, pehmeydessä ja liukkaudessa. Käsinkehrätyissä langoissa jokaisen villantuottajan yksilölliset erot tulevat selvästi näkyviin ja tämä onkin yksi niistä syistä, miksi rakastan käsinkehrättyjä lankoja! Jos olet neulonut vain teollista, konekehrättyä alpakkaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan käsinkehrättyä. Joiltakin osin käsinkehrätyn langan neulominen on haastavampaa, mutta myös hyvin palkitsevaa. Ja lopputuloksena on eläväpintainen ja varmasti uniikki luomus. Neulomisen iloa <3 Miirma
Koiranpohjvillasta voi tehdä oikeastaan kaikkea mitä langasta yleensä voi tehdä. Jos mietit kangaspuilla kutomista kerrothan ajatuksesta kehrääjälle. Kaikista pohjavillalaaduista en lähtisi tekemään kyseistä työtä. Lisäksi tämä on hyvä huomioida lankaa tehdessä. Ohessa pari kuvaa hieman suuremmista ja harvinaisemmista töistä. Tuotteet ovat edellen tilaustöinä valikoimassa. Nämä tuotteet on tehty vuosia sitten ja ovat edelleen käytössä.
Torkkupeitto sekä huivi on tehty kangaspuissa kutoen. Puikoilla neulominen ei ole ainut tekniikka mitä voi koirankarvalangalle käyttää. Viimeiseksi kuva samasta puserosta kuin artikkelikuvassa. Tässä kuvassa pusero on ollut talvitakkinani 7-vuotta.
Sanski Tuomaanmarkkinoilla 2013. Kuva Margareta Krogell
Minä en neulo muovia. En, vaikka mikä olisi. Akryyli, polyakryyli, polyesteri, polyamidi, nylon jne ovat kuituja, joita neulomissani langoissa ei ole. Ei edes parantamassa sukkalangan kestävyyttä. En siis käytä edes nk.sekoitelankoja, joissa on mukana muovikuitua.
Muovi- ja luonnonkuitujen ekologisuus ja eettisyys ovat asioita, joista voidaan jauhaa loputtomiin. Puuvillan viljely, lampaiden kasvatus, muovikuitujen valmistuksen hiilijalanjälki jne. Aiheita ja mielipiteitä riittää, riippuen näkökulmasta. Näihin seikkoihin en halua sen enempää pureutua tässä kirjoituksessa.
Hiha 100% akryyli. Pidetty 3 kertaa, ei pesty. Nypynpoistajakaan ei tahdo pystyä näihin nyppyihin. Mielestäni tämä neule on tullut tiensä päähän.
Moni sanoo, että ”muovikuitu” kestää käytössä paremmin kun luonnonkuitu. Olen täysin samaa mieltä. Kyllä kestää, melkein ikuisesti. Eikä edes maadu. Mielestäni tämä on yksi muovikuitujen suurimmista ongelmista. Tähän moni sanoo, että muovikuidusta valmistettua neuletta voi käyttää kauan ja tarvittaessa sitä voi uudistaa. Tämä on varmasti totta, jos neulepinnan nypyt ja erilaiset venymät ei haittaa. Minua haittaa.
Pipo, 100% koirankarvaa (samojedi), käsinkehrätty lanka. Pipoa pidetty 2 talvea, muutaman kerran tuuletettu ja annettu lumipesut. Karva nousee käytössä pystyyn ja pipon pinta pörhistyy. Samalla pipon lämpöarvo nousee ja tuulenpitävyys lisääntyy. Tuote vain paranee käytössä. Karva hylkii likaa ja puhdistuu kuin itsestään lumipesulla.
Moni sanoo, että ”muovilanka” on halpaa ja se lienee onkin yksi suurimmista syistä sen suosioon. Myös monet teolliset / konekehrätyt luonnonkuitulangat ovat hinnaltaan käsinkehrättyä lankaa edullisempia. On totta, että käsinkehrätty lanka on kallista. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, laatu maksaa. Arvostan omaa käsityötaitoani niin paljon, etten halua tuhlata osaamistani materiaaliin, joka ei vastaa odotuksiani. Mielestäni olisi turhauttavaa valmistaa suuritöinen neuletyö langasta, joka käytössä esim. huopuu, venyy ja nyppääntyy tai jonka lämpöarvo vastaa sitä, että pukee päällensä muovipussin. Koska arvostan myös muiden käsityöläisten ammattitaitoa vähintään yhtäpaljon kun omaani, olen valmis maksamaan käsinkehrätystä langasta pyydetyn hinnan. En myöskään halua tukea harmaata taloutta tai käsinkehrättyjen lankojen tuontia halvan tuotannon maista. Siksi hankin lankani suoraan tutulta kehrääjältä.
Itse olen siitä onnellisesta asemassa, että tiedän tasan tarkkaan mistä lankani tulee. Tiedän, millaisissa oloissa ”tuotanto” eläimet asuvat ja voin milloin tahansa tarkistaa, mitä heille kuuluu. Suurimman osan heistä olen myös tavannut. Kuinka tämä muka on mahdollista, ihmettelee moni. Ratkaisu on yksinkertainen. Minulle kelpaa vain käsinkehrätty lanka, jonka raaka-aine on kotimaista tuotantoa. Vaihtoehtoja riittää. Mm. alpakka, angorakani, mohair-vuohi, koira, kissa ja lammas. Värivaihtoehtoja on vieläkin suurempi määrä. Käsinkehrättyä lankaa saa eri paksuisena, ompelurihman ohuesta moppilangan paksuiseen ja kaikkea siltä väliltä.
Lassi tarkistamassa hänen villastaan neulomaani huivia. Lassi asustaa Puumalassa ja nauttii olostaan. Lisää Lassista ja muista voit lukea tästä samasta blogista
Joten, rakkaat kanssaneulojani, tehkää itsellenne palvelus ja kokeilkaa käsinkehrättyä lankaa. Satsatkaa laatuun edes kerran, tehkää itsellenne SE neule, jota olette aina himoinneet. Antakaa käsitöitä rakastavalle läheisellenne tai ystävällenne käsinkehrättyä lankaa lahjaksi. Olen varma, että sitä lahjaa jokainen käsityön ystävä osaa arvostaa. Neulomisen iloa ja aurinkoista kevättä
Tuttu sanonta:” Suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Tämä pätee todennäköisesti edelleen muidenkin käsintehtyjen tuotteiden kohdalla. Jokaista käsintehtyä tuotetta verrataan halvan työvoiman maassa tehtyyn, ehkä vastaavaan tuotteeseen, tai koneella tehtyyn tuotteeseen. Usein kuulen sanottavan:” kuinka käsityö voi maksaa noin paljon?” Me usein ostamme halpaa, mutta puheissamme kritisoimme halpatuonti tuotteita, koska tiedämme, ettei työntekijöillä ole välttämättä hyvät oltavat. Ei käsityöläisen leipä ole ikinä leveä.
Käsinkehräämisen suosio on nousussa. Se on erittäin iloinen asia. Näen siinä paljon hyviä asioita. Mutta samalla myös oman työni arvostus ei ole noussut. Näen lankoja, jotka on käsinkehrätty, mutta maksavat vain esim. 10€ enemmän kilolta kuin konekehrätty lanka. Mielestäni käsinkehrätyn langan teettämisestä maksettava palkka ei ikinä tulisi olla halvempaa kuin mikään muukaan palkkatyö. Usein jo koulussa ( jalometalli töiden parissa) tehtävän antoon kuului laskea työllen hinta. Tuntipalkan sai määrätä itse, mutta huomioon piti ottaa verot ja sivukulut.
Käsinkehrääminen on erittäin hidasta. Taidon oppimiseen menee usein paljon aikaa. Hyväksi kehrääjäksi ei tulla viikossa, kuukaudessa eikä vuodessakaan.
Käsityöalan yrittäjällä on aivan samat lakisääteiset maksut kuin rakennusalalla tai kampaamoissa. Pakollisten maksujen suuruuteen voi hieman vaikuttaa, mutta se vaikuttaa esim. tulevan eläkkeen suuruuteen. Jos kehrään pitkän päivän, joka tarkoittaa 7 tuntia, lopputulos on usein n.150-200 grammaa lankaa. Asiakas ei koskaan maksa kahvitunnista tai muustakaan kuin kehräämisestä. Toki lankaa voi joku tehdä halvalla tai vaikka nopeasti, mutta tavoittelen aina laatua ja raaka-aineeseen nähden parasta mitä pytystyn tekemään. Kehrääminen ei koskaan ole yksi oikoinen asia, mutta sen olen oppinut: kokemus on paras neuvoja.
Jos olisin yrittäjä rakennusalalla, tuntiveloitukseni saattaisi hyvinkin olla n.50€ tunnilta. Tällöin päiväpalkkani, josta maksan verot, YEL-maksut ja muut kulut, olisi n.350€. Jos hinnoittelun tekemäni 200g lankaa samalla periaatteella, hinnaksi tulee n.175€/100g. Taitaisi jäädä haaveeksi langan myyminen. Jos hinnoittelen työni kaupanalan palkkojen mukaan, esim. 20€/tunti, josta maksan jälleen kaikki sivukulut (20×7= 140€). Tällöin 100grammaa lankaa maksaisi n.70€. (Muistathan, että oma palkkasi ei ole se, mitä työnantajasi työstäsi kokonaisuudessa maksaa). Jos taas lasken kehrääjän tuntipalkkani sen mukaan, mitä usein näen langan maksavan, eli 90€/kg. Kilon kehräämiseen minulla menee keskimäärin 5 päivää. Tällöin päiväpalkkani olisi huimat 18€ (90€ :5). Tämä 18€ kun jaetaan 7:llä työtunnilla, tulokseksi saadaan 2,57€/h, josta maksaisin yrittäjälle kuuluvan 24% alv eli 0,50€, (jää 2,07€). Tästä maksan YEL-maksut, kirjanpitäjän kulut yms kulut + ruoka, sähkö, puhelin ja muut elämiseen vaadittavat kulut. Eipä taitaisi minulle jäädä tuosta muuta käteen, kun pelkkä tekemisen ilo…
Kun siirrytään todella ohuisiin, erityistä taitoa ja aikaa vaativiin lankoihin, tuntipalkkani vain laskee. Jos pystyn kehräämään päivässä 40 grammaa hyvin ohutta lankaa, se on jo paljon. Pystyn kehräämään ja kertaamaan 100g hyvin ohutta lankaa kolmessa päivässä. 1kilon kehräämiseen tarvitaan siis n.25 työpäivää. Jos hinta olisi 100€/kilo eli 10€/100g niin päiväpalkkani olisi 4€ (100€: 25=4€). Päivässä on edelleen 7 työtuntia. Tuntipalkkani olisi tällöin 0,57€. Siitä vielä pois verot yms. Ei taitaisi jäädä enää edes sitä tekemisen iloa?!?
On erittäin tervettä miettiä, mikä kannattaa ja mikä ei?! Miten hinnoittelee työnsä ja tuotteenssa?! Markkinat määräävät osaltaan, mitä voi tehdä ja mitä ei. Aina se ei ole taidosta tai halusta kiinni. Mutta oman ja toisen käsityöläisen työn arvostaminen pitäisi näkyä jokaisen käsityötä myyvään kanssasisaren ja -veljen hinnoissa.
Kuulen liian usein myös:” Mitä?? Siis tarvitseeko käsitöistäkin maksaa ALV?” Kyllä tarvitsee ja se on todellakin 24%!! Jos ostan villaa lampurilta, hänen alv on 24 %. Kun teen sen langaksi, minun alv on 24%, joka on sama kuin kaupassa myytävillä langoilla tai vaatteilla. Vertailun vuoksi: esim.taiteilijoiden ja kirjojen alv on 10%.
Natural dyed and hand spun yarn 2008
Mutta miksi sitten kehrään käsin? Käsinkehräämällä lankoihin voi saada sellaista tekstuuria, sellaisen ilmeen, jota konekehrätyssä langassa ei voi saada. Eivätkä kaupan langat tuo uniikkia lopputulosta. Oman taitonsa kehittämiseen voi jäädä ”koukkuun” tämän lankojen ilon voi mahdollistaa muillekin. Lankoja voi tehdä pieniäkin määriä. Langan eettisyydestä voit olla varma. Oman lemmikin villojen/karvojen kehruuttaminen on tullut yhä tunnetummaksi. Ainakin minä voin taata, että saat oman lemmikkisi langat omanaan takaisin, ei yhteiskehräyksen jälkeen kehrättyinä. En ala arvelemaan millä perusteilla kukin valitsee missä lankansa teettää. Mutta kannattaa muistaa, että yrittäjää sitoo myös kuluttajasuojalaki.
Lampaanvillan kehräämisessä on monta tapaa ja ”koulukuntaa”. Minun tapani on täällä Puumalassa perintönä oppimani. Karstaan ja kehrään villan hikisenä. Lampurin tai kesälampaita pitävän on tärkeä huomioda kerintäpaikan siisteys. Kerintä sään tulee olla kuiva samoin lampaan. Villasta kannattaa erottaa jo tässävaiheessa virtsanvärjäämät ja muut likaisimmat osat pois. Kehrääjän kannalta myös kerinnässä syntyvää korjausjälkeä soisi olevan mahdollisimman vähän. Korjausjälkeä syntyy kun keritsiä leikkaa ensin pidemmän villan ja huomaa karvan jääneen pitkäksi ja leikkaa saman kohdan uudelleen. Tällainen karva ei sitoudu kunnolla ja sen voisi suoraan jo heittää poiskin. Tai käyttää huovutukseen. Emmin lampaiden, kainuunruskeiden villa on ollut tähän astisen kehrääjän ”urani” parasta ja pehmeintä lampaanvillaa. Sen kauniit sävyt veivät minut kerrassaan mukanaan. Emmi ei ole syyttä ylpeä tytöistään!! Kehrääjänä näen villasta ja karvasta paljon. Tätä ei kannata pelätä, jos mietit kehräisinkö sinulle. Käännän sen itse vahvuudeksi ja tietotaidoksi. Tällöin osaan tuntea käsissäni ja miettiä mielessäni mihin tämän villan ominaisuudet riittävät.
Dirty yarn
Emmin lampaiden villan ominaisuut ovat erinomaiset. Siksi halusin tehdä langasta tälläkertaa ohutta 1-säikeistäkin lankaa. Tällaisen langan kehrääminen ei onnistu kaikista.. Karvalla täytyy olla tietty sitko ja tietty pehmeys. Pehmeyden vuoksi toki täytyy miettiä mihin tällaista lankaa voi käyttää. Noh tästä aiheesta näette kirjoituksen myöhemmin. Kunhan ajatus kypsyy ja oikea malli löytyy.
Margareta Krogell pitää blogia missä hän on kertonut Sanskin pääsääntöisesti kasvivärjäämisestä. Tosin viimeisimmässä postauksessa Margareta on yhdistänyt Villitarhan Valmu-alpakan sekä Kuwaitista tilatut aplikaatiot. Lopputulos on ylellinen ja todella kaunis. Margaretan blogiin voit tutustua journeyofcolours.blogspot.fi/2014/04/alpaca-valmu-and-her-wool_23.html?spref=fb
Made by Margareta Krogell Yarn by Sanski, Villitarhan Valmu alpaca
Aiemmin postasin kuvia lampaanvillasta. Kyse on kainuunharmaksista tai kainuunruskeista. Lampaat ovat Emmin ja pyysin häneltä lisätietoja aiheesta, jotta asiat tulevat oikein. Itse en ole lampuri joten käännyin asiantuntijan puoleen. Alle Emmin luvalla kopioin hänen artikkelinsa Eläingeenivarat-lehteen.
Emmis sheeps hair
Emmin lampaat ovat kainuunharmaksen ruskeita eli Emmi nimesi ne kainuunruskeiksi. Kainuunruskean jalat ja pää on ruskeat ja kroppa cafe latte-sävyä. Ruskeat eivät ole kovin harvinaisia. Moni lampuri ei vain suosi niitä. Ruskea pitää periytyä sekä isän että emän puolelta jotta se tulee hyvin esiin. kertoi Emmi minulle meilissään.
Tässä postauksessa olevat kuvat ovat Emmin lampaista. Kuvaaja on Emmi Manninen. Ohessa linkki Mauri Leivon kotisivuille josta näette lisää kuvia Emmin lampaista. Mauri Leivo on luontokuvaaja, joten kuvat ovat todella tutustumisen arvoisia.maurileivo.fi/utuvillan-uuhet-koparat-ilmassa/
Myöhemmin tälläviikolla kerron kuinka täällä perinteisesti Puumalassa minua on opetettu kehräämään lampaanvillat langaksi.
Emmis sheeps
Kadonneeksi luultu kainuunharmas pelastui Haapaveteläinen eläinlääkäri Pertti Hankonen joutui hieraisemaan silmiään, kun vuonna 1983 teurastamolle tuotujen lampaiden joukossa oli harmaita yksilöitä. Harmaan lampaan nimittäin sanottiin kuolleen sukupuuttoon edellisellä vuosikymmenellä. Hankosen toimesta Kainuusta etsittiin tilat, joilla vielä oli harmaita lampaita. Tiloja löytyi yli 200, ja Hankonen sai talteen seitsemän pässilinjaa. Harmaat ovat kiinnostaneet harrastajia, mutta niitä on alkanut kasvattaa myös yhä useampi ammattilampuri. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Miika Tapio kartoitti väitöskirjassaan muun muassa kainuunharmasten perimää ja polveutumista. Harmasten sukujuuret johtivat vahvimmin itään, Vienan Karjalan lampaisiin. Harmas osoittautui perimältään sen verran omanlaisekseen, että sitä alettiin kutsua suomenlampaan erilliseksi populaatioksi. Nyt kainuunharmas on jo oma rotunsa. Viime marraskuusta alkaen sen tiedot on kerätty erikseen uudessa Weblammas-tuotosseurantaohjelmassa, kun ne aiemmin yhdistettiin suomenlampaan tietojen kanssa. ” Viimeisimmässä noin 50 000 DNA-merkkiä käsittävässä eri rotuja sisältävässä vertailussa tarkastelimme yksilöiden välisiä sukulaisuuksia. Kainuunharmakset ryhmittyivät selkeästi omaksi populaatiokseen. Syitä siihen on monia. Ne ovat eläneet maantieteellisesti erillään ja niiden esi-isissä on jopa erilaista alkuperää. Lisäksi harmasten ulkoasu poikkeaa suomenlampaista”, professori Juha Kantanen MTT:lta kertoo. Suomen ainoa kainuunharmasten jalostuslampola löytyy Tohmajärveltä, Helinä Leppäsen omistamalta Noittaan tilalta. Päätyminen kainuunharmakseen oli pitkän rotuvertailun tulos. ”Jalostus kiinnosti erityisesti, ja huomasin, että kainuunharmaksella ei ollut jalostukseen erikoistunutta lampuria sillä hetkellä. Kainuunharmaksen suomalaisuus ja perinteikkyys viehättivät. Se tuntui sopivan hyvin olosuhteisiimme ja luomuun. Rotu on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen, ja jokainen on persoonallisen näköinen yksilö. Yksi suuri syy rotuvalintaan oli sen soveltuminen ympärivuotiseen karitsointiin.” Tilalla on alusta saakka ultraäänimitattu kaikki karitsat ja eläväEUROP-arvosteluja alettiin tehdä heti, kun tekijä löytyi. Lihakkuus on jalostuksessa korkeassa kurssissa heti rakennevikojen karsinnan jälkeen. Väriskaalan Leppänen haluaa säilyttää laajana. ”Värejä ei kannata karsia liikaa, koska samalla saatetaan menettää tärkeämpiä ominaisuuksia.” ”Rotu on verraten vähän jalostettu, mikä antaa paljon mahdollisuuksia. Kainuunharmasten hedelmällisyys ja emo-ominaisuudet, kaiken perusta, ovat maailmanlaajuisestikin huippua. Myös turkis- ja taljaominaisuudet ovat huikeat. Minua viehättää myös harmasten alkukantaisuus.” ”Huono puoli on korkea sukusiitosaste, joka nyt Weblammas-ohjelman myötä tuli esille koko karuudessaan. Kainuunharmasten kasvattajat ovat olleet tiiviisti toisiinsa yhteydessä asian tiimoilta ja porukassa vallitsee hyvä yhteistyöhenki. Eläinten ostaminen ja vaihtaminen on selvästi vilkastunut. Itse luovuin perinteisestä tavasta käyttää kunkin sukulinjan uuhelle kirjainjärjestyksessä seuraavaa pässiä. Sen sijaan painotan jalostusvalinnoissa sukusiitosprosenttien pienentämistä.” Helinä Leppäsen painottamia ominaisuuksia on Suomen Lammasyhdistyksessä arvostettu. Tila valittiin jalostuslampolaksi vuonna 2009 ja viime vuonna se tituleerattiin Vuoden lampolaksi 2011. Emmi Manninen
KOIRIEN KARVANLÄHTÖ aika on jälleen pian käsillä. Moni kenties miettii kehräyttämistä. Kirjoitan hieman yleisesti keräämisestä sekä huomioitavista asioista.
Kaikille villoille on yhtenäistä: Hyvälaatusesta raaka-aineesta voi saada kaunista ja hyvää lankaa. Huonoista lähtökohdista hyväkään kehrääjä ei saa hyvää lankaa. Hyvistä raaka-aineista huono kehrääjä voi saada huonoa lankaa. Erilaisten kuitujen käsittelyn taito sekä kehräys kokemus auttavat siis asiakastakin saamaan rahoilleen kunnon vastineen. Mitä siis otat huomioon?
Koiran pohjavilla koirien karvanlaaduista on lämpimintä ja pehmeintä. Harjaa talteen pehmeältä tuntuva pohjavilla. Jätä häntä- housu- sekä päälikarvat laittamatta samaan laatikkoon pohjavillan kanssa. Häntä- housu- ja päälikarvat tuntuvat heti langassa kovalta ja pisteliäältä. Ennen kehräystä karvoja ei tarvitse pestä. Säilytä karvat paperipussissa tai pahvilaatikossa. EI MUOVIPUSSISSA! Muovipussissa säilytettynä rasva eltaantuu ja pidemmän ajan kuluttua karva haurastuu.
Rasmus and yarn made by Sanski
Trimmatut/leikatut karvat. Karvan ominasuus on erilainen trimmatuilla/leikatuilla karvoilla. Jos koirasi olisi vaikka lapinkoira ja leikkaat siltä karvat lanka on kovaa ja pistelevää. Tällöin päälikarva sekoituu pohjavillaan eikä päälikarvaa saa eroteltua millään pois. Lisäksi leikkauksessa osa karvoista on jopa muutamasta millistä pariin senttin pituista. Nämä putoavat pois karstatessa, kehrätessä, kerratessa, pestessä ja kotonakin. Tällaisesta karvasta et voi ikinä saada niin hyvää ja pehmeää lankaa kuin harjatusta karvasta.
Muut trimmattavat koirarodut esim vesikoirat. Karvan vähimmäismitta kehräykseen on 4cm lyhyemmästä karvasta ei voi tehdä kunnon lankaa. Mitä pidempi yksi karva on sitä paremman lopputuloksen saat. Kun karva leikataan siihen jää aina terävä pinta. Pidemmässä karvassa terävä pää tulee harvemmin vastaan. Lyhyt karva ei sitoudu. Lyhyet karvat tippuvat pois, ja liian lyhyt karva ei kestä käytössäkään. Jos karvasta osa pitkää ja osa lyhyttä kehrääjä ei oikein tiedä ottaa kierteessä huomioon erilaisia asioita. Lyhyt karva vaatisi tiukemman kierteen kestääkseen lankana ja pitkässä karvassa tiukka kierre saa langan tuntumaan kovalta. Kun saat kehrääjältä valmiin langan kotiin varaudu, että lyhyttä karvaa varisee. Tämä lyhyt karva todennäköisesti myös pistelee housujen ja paidan lävitse. Lyhyen karvan variseminen loppuu aikanaan. Tällöin jäljelle jää yli 4cm mittainen kunnolla sitoutunut karva.
Nypittävien koirarotujen karva on karvanlaaduista paksunta. Sen saa toki kehrättyä, mutta itse en käyttäisi tätä vaatetukseen. Ehkä voisin ajatella ryijyyn tms tehosteeksi. Sama pätee hevosen karvaan tms.
Huopaantuvat karvanlaadut. Esim. kissan karva ja muutamat koirarotujen karvat huopaantuvat helposti harjatessa. Tällaisenkin karvan saa kehrättyä. Mutta se vie kehrääjältä valtavasti enemmän aikaa. Voit itse kokeilla venyttelemällä karvapalloa avata huopuneen paakun. Se ei ole helppoa eikä nopeaa. Karstaamalla rikon kuidun rakennetta sekä lankaan jää kuitenkin takkuja.
Kun harjaat koirasi tai keritset lampaasi katsothan että alusta missä tämän teet on puhdas. Kuivunutta nurmikkoa ei ole kiva nyppiä pois karvan joukosta. Punaiset langanpätkät jäävät helposti mukaan kehrättävään lankaan. Olen joskus jopa tavannut asiakastilauksen jonka karvat oli kerätty pölynimurin pussista. Valitettavasti en saanut siitä kaunista ja puhdasta lankaa aikaan jossa olisi ollut vain koiranpohjavillaa. Toki ymmärrän, että joukossa saattaa olla heinä, takiainen tms Mutta sinua, asiakastani ajattelen kun teen lankaa. Voit siis auttaa varmistamaan langan mahdollisimman hyvän laadun.
It’s about time to molt for most of the dogs. Many people might be thinking to get spinned doghair yarn from that loved pet. I’m writing a little in general about doghair and about issues to consider.
As a charter: from good quality raw material you can get beautiful and good yarn. From poor quality doghair, even a good spinner may not make a good yarn. And of course, even from good materials, poor spinner can get a bad yarn. Different fiber management skills, as well as spinning experience will help the customer to get a decent value for money. So what do you take into account?
The dog’s undercoat is the warmest and softest. Brush gently the soft undercoat hair and put it in to the paper bar or cardboard box. DON’T USE PLASTIC BAG! In plastic bags, fats become rancid, and for a longer period of time, the hair becomes brittle. Don’t put tail hair, ”trousers” and ”over coat” in to the same box with the undercoat. Those will make the yarn feel harsh and pungent. Before spinning you don’t need to wash the hair.
Trimmed / cut hair: Hair is different when it is from trimmed breed or it is cut from the dog. If your dog would be even Lapphund, cut hairs in the yarn are hard and tingling. In this case, the overcoat gets mixed with the undercoat and there is no way to separate them. The cutting part of the hair is a few millimeter up to a couple of centimeters in length. These will fall off while processing them. From trimmed/cut hair, you can’t ever get so good and soft yarn as you can get from the brushed hair.
Other trimmed dog breeds, such as water dogs: Hair minimum length for spinning is 4cm. That shorter hair can’t make a decent yarn. The longer the hair is, the better result will be. When the hair is cut, it will always have a sharp surface. The longer the hair, the sharp end will rarely receive. Short hair does not bind. Short hair falls out, doesn’t last for much. If there is long and short hair mixed together, the spinner don’t really know, what to take into account with the twist etc. Short hair would need a tighter twist and a long hair will feel hard, if the twist is too tight. When you get finished yarn from spinner to home, prepare for that short hair will fall of. More than 4cm-long hair will stay. This too short hair will probably also stung throught your clothes and cause some tingling.
Dog breeds, that hair need to be plucked: the plucked hair is the thickets. It can,of course, spun, but I do not use that yarn for clothing. Maybe I could use it for a ryarug etc.
Felting hair: The cat’s fur and some dog breeds hair felts easily. That kind of hair can be spun. But it takes a huge amount of more time from spinner. You can try stretching the hair felted balls to open it. It isn’t neither easy nor quick. In carding I break the fiber structure but still the yarn can include clumps.
When you brush your dog or your sheep, please see that the workbench is clean. Dried grass is not nice or easy to pluck from the hair. I had once hair, that were collected from the vacuum cleaners bag. Unfortunately, I couldn’t make nice and clean yarn from that. Sure, I understand, that there may be some grass, burdock, etc. mixed with hair and that’s okei. That way I can ensure the best possible quality of the yarn.
Ohrenburgilaiset huivit ja niiden lanka jäi kaivamaan mieltäni. Kysyin perjantai iltana ystävältäni Eve Jakobsonilta onko hänellä kokemusta ja käsitystä asiasta. Eve on itsekin todella taitava kehrääjä. Estissä asuvana hänellä on erittäin kattava tieto heidän käsityöperinteestään. Eve auttoi minua, etsi illalla tietoa, artikkeleita ja videoita. Itse en puhu venäjää, mutta tässäkin asissa sain Eveltä apua. Kiitos Eve avusta!
Eilen 11.1.2015 illalla päivän muiden askareiden jälkeen päätin kokeilla kehräystaitojani. Tämä ei varmastikaan sovi merinelle.com/kehrayshaaste-valmistuneita/ sillä tehtävän annon langan määrä ei täyty. Valitsin kehrättäväksi kuiduksi Lassi-vuoheni pitkää liki 20cm pituista kilinvillaa. Kun villaa lähdin valmistelemaan kehräystä varten villasta tuli kuin seittiä. Mahtava sitko, liukas kuitu, riittävä pituus, ohut ja pehmeä yksittäinen kuitu. Kehräsin 5 grammaa lankaa noin 3-4 tuntia. Työ oli tehtävä hitasti. Valmis lanka tulisi olemaan yksisäikeistä ja hämähäkin seittimäistä. Lisäksi alunperin epäilin, ettei lankasuora ehkä onnistuisi. Valmiin lanka kokeilun vyyhteäminen jännitti! Lanka on todella ohutta ja herkkää.
5g hand spun mohair yarn
Pestessä ohuen ohut 1-säikeinen pieni vyyhtini meni hieman laineille. Kun lanka on kuiva lanka suora näyttää moitteettomalta. Kerin vyyhdin tulitikkuaskin päälle, jotta pieni laine suoristuisi. Lisäksi lanka tuntuu tarttuvan herkästi kiinni toisiinsa. Todennäköisesti neuloessa tätä lankaa ei kannata purkaa Lisäharjoitusta toki tarvitsen, mutta ehkä nyt esimerkiksi luottoneulojani Minna tai Puikkomaisteri voi saada haaveilemaansa lankaa. Ehkä tulevaisuudessa kehrään pari karvaa paksumpaa lankaa. Sillä jos ohrenburgilaisissa huiveissa käytetty lanka oli 730/800 juoksumetriä/ 40g Tässä eilen kehräämässäni näytteessä on 940 juoksumetriä /40g
Thin as spider web
Ohrenburg’s scarves and their yarn was digging my mind. I asked my friend Eve Jakobson from whether she has experience and understanding of that issue. Eve herself is really skilled spinner. Eve lives in Estonia and she has a very comprehensive knowledge of their craft tradition. Eve helped me, looked for the information, articles and videos. In fact, I do not speak Russian, but also in this issue I got some help from Eve. Thanks,Eve, for your help!
Yesterday, in the evening, I decided to try my spinning skills. I chose to spun fiber from my Lassi-goat. Fiber is approximately 20cm in length. When I prepared wool for spinning, wool looked like spiderweb. Awesome gluten, slick, a sufficient length, thin and soft single fiber. Spunning 5 grams of yarn took me about 3-4 hours. The work had to be done very slow. In the end, yarn should be single-stranded and like spider web. One of the challenges was to make perfect lenghtwise grane. The finished yarn is very thin and delicate so accoiling must be done very tenderly.
When I washed the thin, 1-stranded small skein, the yarn became slightly curly. When the yarn was dry, lengthwise grand was perfect. I accoiled the skein on top of matchbox so that the small curlynes flattened out. Yarn feels kind of ”sticky”, so most likely,this yarn should not be unraveled. I need more exercises with this, of course, but perhaps now, for example, my trusted knitters Miirma or Puikkomaisteri can get their dream yarn. Perhaps in the future I spin a couple of fibres thicker yarn. For if ohrenburg’s scarves used yarn was 730/800 running meters / 40g. My yarn sample is 940 running meters / 40g
Maaliskuussa 2014 syntyneen Figaro vuoheni villastakin on jo syntynyt jotakin joka julkaistaan puikkomaisterin tulevassa sukka-kirjassa. Odotan kirjaa innolla. Tiedän siellä olevan monta muutakin todella hyvää neuleohjetta.
Uskon minäkin, että Figaro on onnellinen. Hän ulkoilee sään salliessa myös talvella. Figaro pyytää toisinaan rapsutuksia ja on muutenkin ystävällinen ja sosiaalinen vuohi.
Puikkomaisteri’s thoughts about mohair (unfortunately only in Finnish)
My spinners heart is touched. My goats are so important to me. Espesially, when an experienced and good knitter writes something like this. Thank you Puikkomaisteri!
I believe, that Figaro is happy. He’s walking outside, weather permitting, even in the winter. Figaro asks sometimes to be petted and is otherwise friendly and social goat. puikkomaisteri.com/2015/01/19/figaro/
Kehrääjän sydän on pois paikaltaan. Vuoheni ovat minulle tärkeitä. Vielä kun kokenut ja hyvä neuloja kirjoittaa jotakin tällaista. Kiitos Puikkomaisteri!
Rukki ja Rautapata on kahden käsityöalan ammattilaisen, Miirman ja Sanskin, yhteistyön tulos. Rukki ja Rautapata on nettikauppa, joka on erikoistunut luonnonväriaineilla värjäämiseen ja kehräämiseen. Tässä blogissa voit seurata meidän molempien hulvattomia seikkkailuja erilaisten materiaalien ja käsityötekniikoiden maailmassa. Lupaamme myös jakaa informaatiota kehräämisestä, värjäämisestä, neulomisesta jne… Toivottavasti viihdyt seurassamme ja tutustut myös nettikauppamme tarjontaan. Ja hei, meidät löytää myös Facebookista 😉
WELLCOME, CRAFT FRIENDS!
Rukki ja Rautapata is a two-craft professionals, Miirma and Sanski, the result of cooperation. Rukki ja Rautapata is an online store that specializes in natural dyes for coloring and spinning. In this blog you can follow us both while we try different materials and craft techniques. We also promise information about spinning, dyeing, knitting, etc … I hope you enjoy and get to know the supply of our web store, too. And hey, you can find us on Facebook! Rukki ja Rautapata is a two-craft professionals, Miirma and Sanski, the result of cooperation. Rukki ja Rautapata is an online store that specializes in natural dyes for coloring and spinning. In this blog you can follow us both while we try different materials and craft techniques. We also promise information about spinning, dyeing, knitting, etc … I hope you enjoy and get to know the supply of our web store, too. And hey, you can find us on Facebook!
