Syksyllä 2015 heräsi ajatus: ”Olisikohan mahdollista tuoda Suomeen mohairvuohia.” Olen yrittänyt löytää näitä eläimiä Suomesta, mutta kanta tuntuu olevan hyvin pieni ja sukusiitoksen vaara on ilmeinen. Angoravuohet ovat minulle A: lemmikkejä sekä B: villantuottajia. Tästä syystä haluan pitää heidät puhdasrotuisina ja suku on tärkeä seikka jo mohairkuidunkin vuoksi. Omille kutuilleni ei siis löytynyt pukkia tai pukille kuttua. Siitä alkoi pitkään kestänyt prosessi.
Alkuvuodesta 2016 löysin ilmoituksen ulkomailta: ”Myydään angoravuohia.” Ensimmäinen eikä toinenkaan kysyminen tuottanut myöntävää vastausta, mutta lopulta sain vastauksen: ”Kyllä voin myydä.” Tällöin otin ensimmäisen kerran yhteyttä Eläinten terveys ETT ry:een. Sieltä varoiteltiin heti, ettei tie olisi helppo. Luin myös paljon artikkeleita EVIRA:n pienten märehtiöiden tuonnista. Tuolloin selvisi, että jos nyt toisin vuohia niillä olisi hyvin hyvin pitkä karanteeni ja scrapievapautta eläinlääkäri tuskin suostuisi vietäville eläimille vakuuttamaan. Selvisi myös, että Suomi, Ruotsi ja Itävalta ovat hakeneet EU:lta scrapien mitättömän riskin statusta. Mutta myönnettäisiinkö statusta, ja milloin, oli keväällä 2016 auki. Lopulta status myönnettiin 1.9.2016
Odotin joulukuuhun 2016, jolloin tiedustelimme uudelleen ystäväni kanssa olisiko aiemmin löytämäni myyjä edelleen halukas myymään minulle vuohia. Tällöin vastaus oli: ”On astutettu, katsotaan….”
Kevät 2017 eteni ja oltiin kesän kynnyksellä. Sain tiedusteluun vuohien ostosta myöntävän vastauksen. Tästä lähti todellinen paperishow…. myyjä otti asioista selvää Ruotsista ja Suomesta. Samoin minä soitin ja selvitin ties kuinka paljon. Lopulta myyjä ilmoitti rekisteröityneensä vuohien viejäksi. Minä ilmoittauduin tuojaksi. Jälleen puheluita ja ohjeita, ETT, Evira, maa- ja metsätalousministeriö…. Paperitöiden määrä oli aikamoinen.
Alkoi myös karanteenitilojen rakennus…. karanteeniasut, yms käytännön asiat piti järjestää.
Kuljetus oli iso haaste. Ei nimittäin meinannut löytyä vuohille pitkille matkoille riittäviä ajolupia ja katsastettua kalustoa, mutta Facebookin vuohiryhmän kautta löysin Elisan. Tapasimme, ja sovimme yksityiskohdista, kuinka saisimme kaiken tältä osin onnistumaan. Kiitos Elisan miehelle Vesallekin kaikesta! Nyt vain laiva! Noh, eihän tämäkään ollut mutkatonta. Nimittäin löytyi vain yksi yhtiö joka suostui ottamaan vuohet kyytiin. Sitten reittisuunnitelmat, pelastussuunnitelmat ja viralliset leimat tuontilupaan.
Vielä tuontia edeltäneen viikon aikana meinasi tulla show. Ratkottavaksi osoittautui asiakirjojen faxaaminen, tähän jouduttiin pyytämään erityispoikkeuslupa sähköpostin käyttöön. Toinen huolenaihe oli vielä yksi tutkimustulos. Tämä ratkesikin ETT:n puolelta seuraavana päivänä.
Satamassa kuulin vielä, etten löydykään virallisesta Traces-järjestelmästä. Siis soitto vielä Ruotsista Suomeen samana aamuna kun olimme hakemassa vuohia. Onneksi kaikki järjestyi ja saatoin huokaista helpotuksesta.
Sain tutustua myyjän kaikkiin eläimiin ja tiloihin. He olivat todella ystävällisiä. Tämä koko projekti vaatii myös myyjältä erittäin paljon! Minulla kävi tässä asiassa todellakin tuuri, että heillä oli aito halu käydä koko prosessi läpi. Kun loimme yhteyttä heihin en arvannutkaan kuinka suurta sitoutumista vientiin vaadittaisiin!
Alkoi kotimatka. Olin sopinut laivan henkilöstön kanssa erikseen mahdollisuudesta käydä autokannella varmistamassa vuohien hyvinvoinnin. Onneksi kaikki onnistui ja sujui hyvin. Samoin aina kun eläinkuljetus pysähtyi, tarkastimme eläinten voinnin. Kaikki hyvin!
Alkoi karanteeni, periaatteessa karanteeni on vapaaehtoinen, mutta toimin suositusten mukaan. Vuohet pääsivät pois karanteenista, kun asiat olivat kunnossa. Muutama päivä meni ennen kuin minulla olleet vuohet ymmärsivät laumaan tulleen uusia. Pukit sopeutuivat keskenään helpommin kuin kutut. Tällä hetkellä he ovat olleet yhtä laumaa noin viikon. Näissä asioissa aika, riittävät tilat sekä ihmisten toiminta on kaiken a ja o. Hyvin meillä on mennyt, mutta eläimiä on täytynyt osata lukea.
Summasummarum: Pitkä prosessi joka toteutui erittäin hyvän tiimin ansiosta! Kiitos vanhempani, Margareta, Elisa, Vesa sekä kaikki muut ketkä olette osallistuneet jollakin tavalla tähän projektiin.
